Sanomalehtimiesajoiltani

Оглавление

Aho Juhani. Sanomalehtimiesajoiltani

MITÄ VARTEN

SANOMALEHTIMIEHEN MUISTELMIA

I. KUINKA MINUSTA TULI SANOMALEHTIMIES

II »SUURI SUOMALAINEN JA ENSIMÄISET TEHTÄVÄNI SANOMALEHTIMIEHENÄ

III. TAPAHTUMIA »SUUREN SUOMALAISEN TOIMISTOSSA

IV »SUUREN SUOMALAISEN PÄÄTOIMITTAJA

V. MITÄ »SUURI SUOMALAINEN» SISÄLSI

VI. KAKSI LÄHETYSTÖÄ

VII. SANOMALEHTIMIES AATTEIDEN PALVELUKSESSA

KUVAUKSIA SÄÄTYVALTIOPÄIVÄIN AJOILTA

PLENUM PLENORUM HUHTIKUUN 11 P:NÄ 1885

VALTIOPÄIVÄIN "JUHLALLINEN" ALJETUKSI KUULUTTAMINEN HELSINGISSÄ TAMMIKUUN 11 P:NÄ 1888

VALTIOPÄIVÄTANSSIAISET MAANANTAINA TAMMIK. 23 P:NÄ 1885

KÄYNTI TALONPOIKAISSÄÄDYN ISTUNNOSSA

PAPPISSÄÄDYN ISTUNNOSSA HUHTIKUUN 13 P:NÄ 1888

SUOMALAINEN KLUBI

RITARIHUONEEN LEHTERILLÄ

SAMAN KATON ALLA

MATKOILTA OMASSA MAASSA

KESÄKUVIA

I. KIRKONMÄELLÄ

II. KIRKON RANNASSA

III. LAIVAMATKA

IV. HOVI JA SEN HERRA

KÄYNTI KOLILLA

PIKIMMÄLTÄÄN VENÄJÄN-KARJALASSA

I. PANKAKOSKI JA KALLIOLAHTI

II. ERÄMAAN TAIVAL

III. RIION PEKKA

IV. TUULIVAARASSA

V. TUULIJÄRVELLÄ.—SATUJEN MAAILMASSA

LAATOKALLA JA VALAMOSSA

YÖLLINEN KONSERTTI KOUVOLASSA

PYÖRÄRAIVOILIJA

KÄYNTI "HERÄTTÄJÄN" KOKOUKSESSA

Отрывок из книги

»Päivälehti», n:o 255, 2 p:nä marraskuuta 1893.

Ei minulla oikeastaan ole ollut sen suurempaa synnynnäistä kutsumusta sanomalehtimieheksi kuin niin monella muullakaan, jotka ovat sille alalle antautuneet. Sattumus se on, joka on luonut sanomalehtimiehemme. Mikä on sille alalle joutunut varojen puutteesta, kun ei ole voinut jatkaa lukujaan ja tutkintojaan, mikä on onnistumatonna runoilijana tai kaunokirjailijana katsonut paremmaksi päästä arvostelemaan kuin olla arvosteltuna, mikä ihailemainsa suurten miesten kehotuksesta saanut päähänsä, että hänen täytyy »uhrautua», s.o. panna aikansa ja varansa yhteisen hyvän pyhälle alttarille. Toivo pienistä lisätuloista on ajanut monen maaseutuopettajan publisistiuralle ja näiden toiveiden pettymys on hänet siitä karkoittanut. Muutamia vain on meillä niitä, jos luetaan pois varsinaiset kirjailijat, jotka kynänsä avulla olisivat kohonneet suurempaan vaikutukseen ja jotka kirjoitustapaansa nähden eroaisivat suuresta joukosta.

.....

Mutta ei se minusta kuitenkaan tuntunut niin kunnioitusta herättävältä kuin eräs toinen seikka: tuo äsken mainitsemani sanomalehtimiehen asema.

Oli kai sitä jo siihen aikaan kulunut kymmenkunta vuotta siitä kuin »Suuren Suomalaisen» toimittaja astui toimeensa. Olinhan minäkin lehteä ahkerasti lukenut ainakin viisi vuotta, mutta jos joku olisi kysynyt, kuka lehteä toimitti, niin olisin vastannut: »Toimitus». Se oli näet »Toimitus», joka allekirjoitti tilausilmoitukset eikä kenenkään yksityisen nimeä näkynyt ensi sivulla, artikkeleissä oli harvoin mitään nimimerkkiä, mutta jos joskus olikin, oli se jonkun toisen kuin toimittajan, jonkun tunnetun suuruuden, jonka takaa pientä, jokapäiväisen työn tekijää ei näkynyt. Kun puolue julkisuudessa esiintyi, kun sen huomattuja miehiä huudettiin esille ja kiitoksella ja kunnialla mainittiin, ei Teotoria koskaan mainittu. Hän istui pöytänsä ääressä ja teki näkymätöntä työtään, hän revideerasi lehteään ja laitteli sitä painokuntoon, uhraten aikansa siihen niin kokonaan, että kieltäysi vastaanottamasta tarjottuja valtiopäivämiestoimiakin. Tuo pieni, välistä kärtyisä ja hermostunut herra, hän oli siis se sitkeä puolueen selkäranka, joka kannatti sen päätkin. Sillä mitä olisi puolue ollut ilman äänenkannattajaansa?

.....