Viimevuotiset ystävämme

Оглавление

Alcott Louisa May. Viimevuotiset ystävämme

1. JUORUILUA

2. ENSIMMÄISET HÄÄT

3. TAITEELLISIA YRITYKSIÄ

4. KIRJAILIJANOPPIA

5. KOTOISIA KOKEMUKSIA

6. VIERAILUJA

7. SEURAUKSIA

8. ULKOMAANKIRJEENVAIHTAJAMME

9. HELLIÄ HUOLIA

10. JON PÄIVÄKIRJA

11. YSTÄVÄ

12. SYDÄNSURUA

13. BETHIN SALAISUUS

14. UUSIA VAIKUTELMIA

15. HYLLYLLÄ

16. LAISKA-LASSI

17. VARJOJEN LAAKSO

18. UNOHTAMISTA OPPIMASSA

19. YKSIN

20. YLLÄTYKSIÄ

21. VASTANAINEET

22. DAISY JA DEMI

23. SATEENVARJON ALLA

24. SADONKORJUU

Отрывок из книги

Kuistin vaaleanpunaiset köynnösruusut heräsivät aikaisin seuraavana aamuna iloiten täysin siemauksin kirkkaasta auringonpaisteesta ja pilvettömästä taivaasta. Niiden punertavat terälehdet loistivat, kun tuuli niitä keinutteli, ja ne kuiskailivat toinen toisilleen mitä olivat nähneet. Toiset kurkistivat ruokasaliin, jonne hääpöytä oli katettu, toiset kiipesivät korkealle yläkertaan ulottuakseen hymyilemään siskoksille, jotka pukivat morsianta, toiset taas toivottivat tervetuloa kaikille niille, jotka kulkivat edestakaisin puutarhassa, kuistilla tai käytävässä, ja kaikki, alkaen upeimmasta, täysin puhjenneesta kukasta aina vaaleimpaan pikku nuppuseen saakka, uhrasivat parhaimman loistonsa ja suloisimman tuoksunsa lempeälle emännälleen, joka oli niitä hoitanut ja rakastanut.

Meg ei halunnut silkkiä, pitsejä eikä oranssinkukkia.

.....

Sitä saattoi sanoa tahdikkuudeksi, sillä Amy ymmärsi koskettaa kahta miehistä heikkoutta. Hummeriin liittyi oitis mieluisia muistoja ja noihin ihastuttaviin nuoriin naisiin kohdistuva uteliaisuus sai miehen unohtamaan naurettavan tilanteen.

Kai hän nauraa Laurien kanssa tälle jutulle, mutta onneksi minä en ole heitä kuulemassa, mietti Amy, kun Tudor kumarsi ja poistui vaunusta.

.....