David Copperfield I

Оглавление

Чарльз Диккенс. David Copperfield I

ENSIMÄINEN LUKU. Minä synnyn

TOINEN LUKU. Minä huomaan

KOLMAS LUKU. Minulle tapahtuu muutos

NELJÄS LUKU. Minä joudun epäsuosioon

VIIDES LUKU. Minä lähetetään pois kotoa

KUUDES LUKU. Tuttavieni luku laajenee

SEITSEMÄS LUKU. Ensimäinen lukukauteni Salem House'ssa

KAHDEKSAS LUKU. Lupa-aikani. Varsinkin eräs onnellinen iltapuoli

YHDEKSÄS LUKU. Minä vietän muistettavan syntymäpäivän

KYMMENES LUKU. Minua laiminlyödään ja minusta pidetään huolta

YHDESTOISTA LUKU. Minä aloitan elämää omin päin, mutta en ole siihen mieltynyt

KAHDESTOISTA LUKU. Koska en enemmän rakasta elämää omin päin, teen suuren päätöksen

KOLMASTOISTA LUKU. Seuraus päätöksestäni

NELJÄSTOISTA LUKU. Tätini tekee päätöksensä minun suhteeni

VIIDESTOISTA LUKU. Minä alan uudestaan

KUUDESTOISTA LUKU. Minä olen monessa kohden toinen poika

SEITSEMÄSTOISTA LUKU. Joku ilmaantuu

KAHDEKSASTOISTA LUKU. Takaisinkatsaus

YHDEKSÄSTOISTA LUKU. Minä katselen ympärilleni ja huomaan jotakin

KAHDESKYMMENES LUKU. Steerforth'in koti

YHDESKOLMATTA LUKU. Pikku Em'ly

KAHDESKOLMATTA LUKU. Muutamia vanhoja näkymöitä ja muutamia uusia ihmisiä

KOLMASKOLMATTA LUKU. Minä huomaan Mr. Dick'in puheen todeksi ja valitsen ammattini

NELJÄSKOLMATTA LUKU. Ensimäinen ylellisyyteni

VIIDESKOLMATTA LUKU. Hyviä ja pahoja enkeleitä

KUUDESKOLMATTA LUKU. Minä joudun vankeuteen

SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU. Tommy Traddles

KAHDEKSASKOLMATTA LUKU. Mr. Micawber'in haasto-kinnas

YHDEKSÄSKOLMATTA LUKU. Minä käyn taas Steerforth'n kodissa

KOLMASKYMMENES LUKU. Eräs kato

YHDESNELJÄTTÄ LUKU. Eräs suurempi kato

Отрывок из книги

Ensimäiset esineet, jotka saavat selvän muodon edessäni, kun katson kauas taaksepäin lapsuuteni tyhjyyteen, ovat äitini kauniilla hiuksillaan ja nuorekkaalla vartalollaan ja Peggotty, jolla ei ollut mitään vartaloa ollenkaan, vaan silmät, niin mustat, että ne näyttivät pimittävän koko ympäristönsä hänen kasvoissaan, ja posket ja käsivarret, niin lujat ja punaiset, että minua kummastutti, etteivät linnut nokkineet häntä omenain sijasta.

Minä luulen, että voin muistaa, kuinka nämät molemmat ovat vähän matkan päässä toisistansa, näyttäen vähemmältä silmissäni sen kautta, että he kumartuvat alas taikka ovat polvillansa lattialla, ja kuinka minä itse kävelen horjuvilla askelilla toisen luota toisen luo. Minulla on joku hämärä tunto, jota en saata eroittaa todellisesta muistosta, että minun oli tapa koskea Peggotyn etusormeen, kun hän ojensi sitä minulle, ja että se oli käynyt karkeaksi ompelemisesta, niinkuin vähäinen muskotti-riivin.

.....

"Kuinka! Tuon lumoavan Mrs. Copperfieldin hännys?" huudahti gentlemani.

"Tuon sievän pikku lesken?"

.....