David Copperfield II

Оглавление

Чарльз Диккенс. David Copperfield II

ENSIMÄINEN LUKU. Pitkän matkan alku

TOINEN LUKU. Autuaana

KOLMAS LUKU. Tätini kummastuttaa minua

NELJÄS LUKU. Alakuloisuutta

VIIDES LUKU. Innostusta

KUUDES LUKU. Vähän kylmää vettä

SEITSEMÄS LUKU. Eräs kumppani-kunta hajoo

KAHDEKSAS LUKU. Wickfield ja Heep

YHDEKSÄS LUKU. Matkamies

KYMMENES LUKU. Doran tädit

YHDESTOISTA LUKU. Ilkeyttä

KAHDESTOISTA LUKU. Toinen takaisinkatsaus

KOLMASTOISTA LUKU. Taloutemme

NELJÄSTOISTA LUKU. Mr. Dick toteuttaa tätini ennustuksen

VIIDESTOISTA LUKU. Uutisia

KUUDESTOISTA LUKU. Martha

SEITSEMÄSTOISTA LUKU. Perheellisiä oloja

KAHDEKSASTOISTA LUKU. Minä kietounnun salaisiin seikkoihin

YHDEKSÄSTOISTA LUKU. Mr. Peggotyn uni käy toteen

KAHDESKYMMENES LUKU. Vielä pidemmän matkan alku

YHDESKOLMATTA LUKU. Minä olen läsnä eräässä räjähdyksessä

KAHDESKOLMATTA LUKU. Vielä yksi takaisinkatsaus

KOLMASKOLMATTA LUKU. Mr. Micawber'in raha-asiat

NELJÄSKOLMATTA LUKU. Myrsky

VIIDESKOLMATTA LUKU. Uusi ja vanha haava

KUUDESKOLMATTA LUKU. Siirtolaiset

SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU. Poissa-olo

KAHDEKSASKOLMATTA LUKU. Takaisintulo

YHDEKSÄSKOLMATTA LUKU. Agnes

KOLMASKYMMENES LUKU. Minulle näytetään kaksi omituista katumuksen tekiää

YHDESNELJÄTTÄ LUKU. Valkeus loistaa tielleni

KAHDESNELJÄTTÄ LUKU. Eräs vieras

KOLMASNELJÄTTÄ LUKU. Viimeinen takaisinkatsaus

Отрывок из книги

Koko tämän ajan olin yhä rakastanut Doraa enemmän, kuin ennen. Pettyneissä toiveissani ja suruissani oli minun turvani ajatella häntä, ja tämä palkitsi vähän ystävänikin kadon. Mitä enemmän säälin itseäni taikka säälin muita, sitä enemmän etsin lohdutusta Doran kuvasta. Mitä sakeammalta petoksia ja huolia mailmassa, sitä kirkkaammin ja puhtaammin loisti Doran tähti korkealla mailman ylitse. Minä en luule, että minulla oli mikään selvä käsitys, mistä Dora tuli taikka missä määrässä hän kuului johonkin korkeampaan olentojen luokkaan; mutta minä olen varma, että olisin suuttumuksella ja ylenkatseella hyljännyt sen ajatuksen, että hän oli vaan inhimillinen olento, niinkuin kaikki muut nuoret ladyt.

Minä olin uppoontunut Doraan, jos minun sopii niin sanoa. Minä en ollut ainoastaan korvia myöden rakastunut häneen, vaan kokonaan likoontunut hänestä. Olisi voitu, verrannollisesti puhuen, vääntää rakkautta minusta kylläksi kenen hukuttamiseen hyvänsä; vaan kuitenkin olisi sitä jäänyt niin tarpeeksi sisä- ja ulkopuolelle minua, että se olisi tunkenut läpi koko olentoni.

.....

Minä rupesin ajattelemaan, että lykkäisin sen huomiseksi.

"Kyllä – kyllä", vastasin minä, "siitä pidettiin hyvästi huolta. Minä tarkoitan, ettei sillä ollut se sanomaton onni, joka minulla oli, kun sain olla niin likellä teitä".

.....