Aavoilla ulapoilla

Оглавление

Джек Лондон. Aavoilla ulapoilla

I luku: Sisarukset

II luku: Drakoniset parannukset

III luku: Tiili-Simson

IV luku: Voittajallakin on voittajansa

V luku: Jälleen kotosalla

VI luku: Tutkintopäivä

VII luku: Isä ja poika

VIII luku: Friskon poika ja tulokas

IX luku: Ensi matka

X luku: Rantarosvojen parissa

XI luku: Kapteeni ja miehistö

XII luku: Joe yrittää karata

XIII luku: Ystävykset

XIV luku: Osterisärkkäin äärillä

XV luku: Myrskyn temmellyksessä

XVI luku: Friskon pojan aarteet

XVII luku: Friskon pojan tarina

XVIII luku: Uusia velvollisuuksia

XIX luku: Pakosuunnitelma

XX luku: Vaaran hetkenä

XXI luku: Joe isänsä luona

Отрывок из книги

Muutamia minuutteja myöhemmin Joe saapui päivällisaterialle. Hän oli vielä harmissaan ja söi sanaakaan virkkamatta, vaikka vanhemmat ja Bessie keskustelivatkin vilkkaasti.

Tuollainen se Bessie on, hän ajatteli jurona; ensinnä ulisee ja sitten seuraavassa silmänräpäyksessä taas nauraa ja hymyilee, ikäänkuin ei olisi mitään tapahtunut. Mutta sellainen ei hän itse ollut. Jos hänelle sattui käymään niin hullusti, että itkuun puhkesi, niin sitä asiaa ei hän unohtanut moneen päivään. Tytöt ne vain teeskentelivät – niin, se oli totinen tosi. Eivät he tunteneet sadattakaan osaa siitä, mitä sanoivat itkiessään. Kyllähän sen hyvin ymmärsi! Niin he tekivät vain siitä syystä, että se oli heistä hauskaa. Hyvin he voivat, kun saattoivat tehdä toisia onnettomiksi, varsinkin poikia. Sen vuoksi he aina teeskentelivät.

.....

Mutta Simson veti kätensä takaisin.

– Tiedätkös, kuka minä olen? hän kysyi. – Minä olen Tiili-Simson, enkä minä annakkaan kenenkä vain hypätä nokalleni!

.....