Valtameren salaisuus

Оглавление

Edgar Allan Poe. Valtameren salaisuus

Esipuhe

I. Kuka minä olen?

II. Minä karkaan merelle ystäväni Augustuksen kanssa. – Ruumassa oleskeluni ja kauheat kärsimykseni. – Miksi Augustus ei tule minua auttamaan…

III "Verellä, henkesi riippuu siitä että pysyt piilossa."

IV. Kapina laivalla. – Kapteenin ja hänelle uskollisten tuho. – Augustuksen pelastus

V. Miten Augustus sai minut pelastetuksi ruumasta

VI. Kapinoitsijain suunnitelmia. Augustus saa enemmän vapautta

VII. Kapinoitsijat riitautuvat. – Hartman Rogers myrkytetään. – Me liittoudumme Dirk Petersin kanssa

VIII. Me valtaamme laivan Rogersin haamun avulla

IX. Myrskyä jatkuu. – Laivamme hylkynä. – Kärsimyksemme alkavat

X. Nälänhätämme. – Kuolleiden kuljettama laiva

XI. Nälänhätää, janoa ja epätoivoa

XII. Yhä nälänhätää. – Parker uhrataan. – Augustus kuolee. – Yhä sanomattomia kärsimyksiä. – Pelastus

XIII. Matka Etelämerelle

XIV. Yhä etelään! Me tunkeudumme jäävyöhykkeen läpi

XV. Meri avoin, tyven, sää lauhkea. Kohtaamme villejä

XVI. Vierailumme villien kylässä ja ystävällinen seurustelumme ja kaupankäyntimme

XVII. Villien petollisuus. – Tuhomme. – Ihmeellinen pelastus

XVIII. Miten Dirk Peters ja minä pelastuimme

XIX. Villit anastavat ja tuhoavat laivamme

XX. Pakopaikkamme ja oleskelumme siellä

XXI. Me laskeudumme vuorelta. – Taistelu villien kanssa. – Pako saarelta

XXII. Uudelleen etelään ihmeellistä utuvuorta kohti

Отрывок из книги

Nimeni on Arthur Gordon Pym. Isäni oli arvossapidetty laivatarpeiden hankkija Nantucketissa, missä olen syntynyt. Äitini isä oli kuuluisa asianajaja. Hänelle onnistui kaikki ja hän oli tehnyt hyviä kauppoja Edgartonin "Uuden Pankin" osakkeilla, niinkuin sitä siihen aikaan nimitettiin. Näillä ja muilla keinoilla hänen oli onnistunut koota melkoiset varat.

Hän oli luullakseni enemmän kiintynyt minuun kuin kehenkään muuhun maailmassa ja minä toivoin hänen kuoltuaan periväni suurimman osan hänen omaisuuttaan. Hän toimitti minut kuusivuotiaana vanhan ja toiskätisen Mr. Rickettsin kouluutettavaksi. Hänet tuntee melkein jokainen, joka on käynyt New Bedfordissa. Hänen kouluaan kävin kuusitoistavuotiaaksi, jolloin muutin Mr. E. Ronaldin opistoon. Täällä tutustuin läheisesti erään merikapteeni Mr. Barnardin poikaan.

.....

– Ei mitään, vastasin minä; minulla on aika hyvä olla; milloin priki lähtee vesille?

– Se nostaa ankkurin vajaan puolentunnin kuluttua, vastasi hän. Tulin sitä kertomaan, kun pelkäsin, että olet levoton viipymiseni vuoksi. En pääse tänne taas vähän aikaan – ehk'en kolmeen tai neljään päivään. Kaikki on kunnossa tuolla ylhäällä. Kun olen mennyt ja sulkenut luukun, niin pujottele nuoraa myöten naulalle asti. Sieltä löydät minun kelloni – siitä voi sinulle olla hyötyä, kun ei täällä voi edes päivänkulusta aikaa laskea. Luulenpa, ettet arvaa, kuinka kauan olet ollut täällä haudattuna – vain kolme päivää – . Minä kyllä toisin kellon sinne laatikollesi, mutta pelkään, että minua kaivataan. Näin sanoen hän meni.

.....