Kun nukkuja herää

Оглавление

Герберт Уэллс. Kun nukkuja herää

I LUKU. Unettomuus

II LUKU. Valekuolema

III LUKU. Herääminen

IV LUKU. Kaiku kapinasta

V LUKU. Liikkuvat kadut

VI LUKU. Atlaksen sali

VII LUKU. Hiljaisissa huoneissa

VIII LUKU. Kaupungin katot

IX LUKU. Kansa marssii

X LUKU. Taistelu pimeässä

XI LUKU. Kaikkitietävä vanhus

XII LUKU. Ostrog

XIII LUKU. Vanhan järjestelmän loppu

XIV Luku. Näkötorni

XV Luku. Arvokkaita henkilöitä

XVI Luku. Aeropiili

XVII Luku. Kolme päivää

XVIII Luku. Graham muistaa

XIX Luku. Ostrogin katsantokanta

XX Luku. Kaupungin kaduilla

XXI Luku. Alhaalla

XXII Luku. Taistelu Neuvoston palatsissa

XXIII Luku. Kun aeroplaanit ovat tulossa

XXIV Luku. Aeroplaanien tulo

Отрывок из книги

Valekuoleman jäykkyys kesti tässä miehessä odottamattoman kauvan, sitten herpaantui koko ruumis ja jäsenten velttoudesta päättäen olisi luullut hänen vaipuneen syvään uneen. Silloin voitiin ummistaa hänen silmänsä.

Hän vietiin hotellista Boscastlen sairaalaan ja muutaman viikon kuluttua sairaalasta Lontoosen. Mutta kaikki keinot hänen herättämisekseen olivat turhia. Jonkun ajan kuluttua, myöhemmin mainittavien syiden perustuksella, luovuttiin näistä kokeista. Pitkän aikaa virui hän tässä omituisessa tilassa, hän oli liikkumaton, eloton – ei kuollut eikä elävä, mutta aivan kuin väliasteella, riippuen katoamisen ja olemassaolon keskivälillä. Tätä pimeää olemassaoloa ei valaissut mikään ajatuksen tai tunteen säde, se oli unetonta olemattomuutta, ikirauhallista jatkumista. Sielunsa levottomuus oli ärtynyt siksi, kunnes se saavutti hiljaisuuden, jota ei mikään voinut häiritä. Missä oli itse ihminen? Missä on jokainen ihminen silloin kun elottomuus saa hänessä vallan?

.....

Vaaleapartainen mies sanoi jotain puolikovaa, ja Graham, katsoessaan hänen olkapäänsä yli näki tulijan. Tämä oli lyhyt, lihava ja aivan parraton mies; hänellä oli kotkan nenä, paksu kaula ja voimakas leuka. Paksut, mustat, hiukan viistot silmäkulmat melkein yhtyivät verhoten teräsharmaita silmiä. Koko hänen ulkomuotonsa teki erikoisen ja peloittavan vaikutuksen. Hän loi ensin Grahamiin uhkaavan katseen, sitten kääntyi hän äkkiä vaaleapartaisen miehen puoleen. "Te toiset", sanoi hän tavattoman ärtyneesti, "saatte lähteä pois".

"Poisko?" sanoi vaaleapartainen mies.

.....