Реклама. ООО «ЛитРес», ИНН: 7719571260.
Milka ja hänen ystävänsä
Muistiinpanoja vanhasta kellonsoittajasta
Kellopuu
Оppitunti
Vanha kellonsoittaja
Orava soittaa kelloja
Meren omat kellot
Kellojen mietteitä
Kuka on tärkein?
Öiset kellot
Minne soitto haipuu?
Kohtaaminen
Iso kello soi
Tilaa sydämelle
Innokentin kellotelineen matkakertomus
Kuule minua, oi Herra!
Kaikkien soittajien viikko
Kellojen elementti
Herkkä sielu
Pohjoisen tyttö
Serge
Sorsat
Konservaattori
Mirka, kielenkääntäjä
Köyhät ritarit
Tapaamisia Pohjoisen lautalla (Kuoronjohtaja Veran elämästä)
Lautta tyhjenee
Milka-Emilia haluaa muistaa…
Vanhan kellonsoittajan paluu
Helsingin vuorosoitto. Vielä yksi merkintä Emilian päiväkirjasta
Olipa kerran kaksi sydänystävää, Mirka ja Milka. Mirka oli suomalainen tyttö ja Milka oli venäläinen mummo. Mirkalla oli venäläinen aviomies ja Milkalla oli rakas suomalainen kirkonkellonsa, sanomakello. Mirkalla ja hänen venäläisellä miehellään oli hieno poika, jolla oli romanttinen ranskalainen nimi Antoine.
Milka soitti kelloaan sydämeenkäyvästi, ja Mirka miehineen kasvatti poikaansa yhtä innokkaasti. Heillä oli aina kamala kiire! Mutta nämä seikat eivät kuitenkaan häirinneet heidän syvää ja hellää ystävyyttään.
.....
Kerran, kun kellot olivat saattaneet rakkaan kellonsoittajansa Innokentin kirkolta, ne alkoivat keskustella keskenään ja muistella menneitä.
Sanomakello sanoi toisille: “Minä olen kaikkein vanhin valdailainen. Muistan senkin, kun matuška Pelageja Ivanovna, Usatševon valimon omistaja, huolehti minusta vuonna 1875. Olin silloin vielä nuori, vastikään valettu. Monet kävivät hänen luonaan pyytämässä, että saisivat minut kellotorneihinsa. Mutta hän, levätköön rauhassa, luovutti minut hyviin käsiin, yhdelle Valdain parhaista kellonsoittajista, joka palveli pyhän Nikolaoksen kirkossa!”
.....