Оглавление
Krohn Julius. Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet
Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet
Sisällysluettelo
Esipuhe
JOHDATUKSENA: Tekijän omakirjoittama elämäkerta
J. Krohnin elämäkerta
ENSIMMÄINEN LUKU. Uskonpuhdistuksen aikakausi 1542(43)-1642
1. Suomenkielen asema uskonpuhdistuksen aikana
2. Katolis-ajan kirjallisuus Suomessa
3. Mikael Agricola
4. Agricolan aikalaiset
5. Ensimmäiset suomalaiset virsikirjat
6. Eerik Eerikinpoika Sorolainen
7. Ensimmäiset lainsuomennokset
8. Loppukatsahdus uskonpuhdistuksen aikakauteen
TOINEN LUKU. Fennofiilein aikakausi 1642-1809
1. Suomalaisen kansallistunteen heikkeneminen ja suomenkielen syrjäytyminen
2. Suomenkielen tieteellisen tutkimuksen alku
3. Taneli Juslenius
4. Henrik Gabriel Porthan
Kristfrid Ganander
5. Suomenkielisen runouden laatu ja rakenne
6. Hengellinen runous
7. Maallinen runous
8. Talonpoikais-runous
9. Suorasanainen hengellinen ja taloudellinen kirjallisuus. Yleiskatsaus
10. Suomenkielen virallinen käytäntö
KOLMAS LUKU. Kansallinen eli Fennomaanein aikakausi
A. Murteitten taistelun aika 1809-1844
1. Ensimmäinen kansallinen heräys
2. Murteitten taistelu
3. Suomen ja sen sukukielten tutkimus
4. Jaakko Juteini
5. Kaarle Aksel Gottlund
6. Taiderunoilijoita
7. Vanhain kansanrunoin julkaiseminen
8. Uudemman kansanrunouden edustajat
9. Uuden suomalaisen virsikirjan hanke
10. Suorasanainen hengellinen kirjallisuus
11. Sanomakirjallisuus
12. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
13. Elias Lönnrot
14. Yleiskatsaus murteitten taistelun aikaan
B. Uuden Suomen aika vuodesta 1844
l. Toinen kansallinen heräys
2. Mattias Aleksanteri Castrén ja suomenkielen tutkimus
3. Maamiehen ystävä ja Kanava
4. August Ahlqvist
5. Suomettaren miehet
6. Kirjallinen Kuukauslehti
7. Lyyrillisiä runoilijoita
8. Aleksis Kivi
9. Näytelmänkirjoittajia
10. Novellin- ja romaaninkirjoittajia. Loppukatsahdus
Nimien luettelo
Viiteselitykset:
Отрывок из книги
Julius Krohn
Julkaisija – Good Press, 2021
.....
Juuri niinä vuosina, joina Agricola toimitti piispanvirkaa vanhan Skytten sijasta, poistettiin enin osa katolisuskon menoja, vaikka kyllä alku jo oli tehty aikaisemmin ja vielä kesti puolen vuosisataa, ennen kuin työ oli loppuun suoritettu. Agricolaa sopii siis syystä sanoa varsinaiseksi uskonpuhdistajaksi Suomessa. Tässä toimessa oli hän hyvin harras ja innokas, kuitenkaan käyttämättä väkivaltaisia, jyrkkiä keinoja hyvän asian edistämiseksi. Totisena Suomalaisena hän turvasi ja luotti paraiten sanan voimaan, ja se ase vaikuttikin hänen kädessään enemmän kuin Kustaa kuninkaan kovimmat käskyt olisivat voineet saada aikaan. Hän antoi kansallensa Pyhät Kirjat ja pelasti sen sillä ijäksi päiväksi paavinvallan ikeestä. Eikä siinä kaikki: hän antoi kansallensa kirjallisuuden alun ja pelasti sen sillä jäljettömästä katoamisesta maan päältä.
Kaikkein ensimmäisenä tehtävänä, ennen kuin kirjallisuudesta voi olla mitään hyötyä, oli Suomen kansan lukuun taivuttaminen. Sentähden aloittikin Agricola kirjallisen toimensa Aapiskirjan painattamisella, niinkuin hän itse Psaltarin esipuherunossa mainitsee:
.....
