Jenkkejä maailmalla I

Оглавление

Марк Твен. Jenkkejä maailmalla I

ESIPUHE

I OSA

I LUKU

II LUKU

III LUKU

IV LUKU

V LUKU

VI LUKU

VII LUKU

VIII LUKU

IX LUKU

X LUKU

XI LUKU

XII LUKU

XIII LUKU

XIV LUKU

XV LUKU

XVI LUKU

XVII LUKU

XVIII LUKU

XIX LUKU

XX LUKU

XXI LUKU

XXII LUKU

XXIII LUKU

XXIV LUKU,

XXV LUKU

XXVI LUKU

XXVII LUKU

XXVIII LUKU

XXIX LUKU

XXX LUKU

XXXI LUKU

Отрывок из книги

Retki yleisenä puheen aiheena – Ohjelma – Tiketit kunnossa – Kuuluisuudet jäivätkin kotiin.

Kuukausia oli suuresta huviretkestä Eurooppaan ja Pyhälle maalle kirjoiteltu kaikissa Amerikan sanomalehdissä ja lukemattomien kotiliesien ääressä sitä oli pohdittu. Se oli uudenlaatuinen retki – semmoista ei kukaan ollut ennen ajatellut – ja niinpä se herätti semmoista huomiotakin kuin mielenkiintoisten uutuuksien on tapana herättää. Siitä piti tulla oikein jättiläis-piknikki. Nämäpä huviretkeilijät eivät aikoneet vuokrata kömpelöä höyrylauttaa ja nuorikkojen ja kaunottarien, paistosten ja leivosten kanssa räpylöidä johonkin tuntemattomaan jokipahaseen ja purkautua siellä vihannalle nurmelle ja koko kesäisen päivän pitkän väsyttää itseään rasittavilla kisoilla siinä käsityksessä, että se on hauskaa, vaan heidän piti lähteä matkaan suurella valtamerilaivalla, liehuvin lipuin ja jyrisevin tykein, ja viettää ruhtinaalliset lomapäivät leveän valtameren tuolla puolen, monessa oudossa ilmanalassa ja maissa, jotka ovat historiassa kuulut. Heidän piti kuukausimääriä viillettää viileää Atlanttia ja päivänpaisteista Välimerta; heidän piti tallustella päivät laivan kansilla ja täyttää laiva huudoillaan ja naurullaan – taikka lukea romaaneja ja runoja savutorvien varjossa, taikka katsella meduusoja ja nautilusta parraspuulta, ja haikaloja, valaita ja muita syvyyden ihmeellisiä kummituksia; ja öisin, heidän piti tanssia taivasalla yläkannella, tanssia keskellä tanssisalia, joka ulottui taivaanrannasta taivaanrantaan, kattonaan taivaan kaarto, lamppuinaan ei sen vähemmät kuin tähdet ja tuo uljas kuu – tanssia ja kävellä, ja tupakoida ja laulaa ja kuherrella ja etsiä taivaalta uusia tähtitarhoja "Suuren sukeltajan" (Otavan) sijaan, johon oli niin perin kyllästytty; ja heidän piti nähdä kahdetkymmenet sotalaivastot – kahdenkymmenen omituisen kansan puvut ja tavat – puolen maailman suuret kaupungit – heidän piti juoda maljoja ylhäisten kanssa ja tuttavallisesti keskustella kuninkaitten ja prinssien, suurmogulin ja mahtavain valtakuntain voideltujen hallitsijain kanssa!

.....

Meidän rohkeutemme nousi ja isännän laski – ainakin meistä näytti siltä; ainakin hän oli ymmällään, vaikk'ei hän ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä oli sanottu. Hän vilkaisi pienestä kultakasasta Blucheriin moneen kertaan ja lähti sitten ulos. Varmaankin hän oli käynyt jonkun amerikkalaisen luona, sillä hän toi takaisin laskunsa käännettynä kielelle, jota kristitty ymmärsi – näin: —

Taas vallitsi ilo Blucherin päivällisseurassa. Tilattiin lisää virvoituksia.

.....