Aarresaari

Оглавление

Роберт Стивенсон. Aarresaari

ENSIMMÄINEN OSA: VANHA MERIROSVO

1 Luku. Vanha merikarhu "Amiraali Benbow'ssa."

2 Luku. Musta koira ilmestyy ja katoaa

3 Luku. Musta merkki

4 Luku. Merimiesarkku

5 Luku. Sokean miehen viimeiset hetket

6 Luku. Kapteenin paperit

TOINEN OSA: LAIVAKOKKI

7 Luku. Minä matkustan Bristoliin

8 Luku "Tähystäjässä."

9 Luku. Ruuti ja aseet

10 Luku. Matka

11 Luku. Mitä kuulin omenatynnyrissä kykkiessäni

12 Luku. Sotaneuvottelu

KOLMAS OSA: SEIKKAILUNI SAARELLA

13 Luku. Miten aloitin seikkailuni saarella

14 Luku. Ensimmäinen ottelu

15 Luku. Saaren asukas

NELJÄS OSA: PAALUVARUSTUS

16 Luku. Tohtori jatkaa kertomusta: Miten laivasta lähdettiin

17 Luku. Tohtori jatkaa kertomusta: Jollin viimeinen matka

18 Luku. Tohtori jatkaa kertomusta: Ensimmäisen päivän taisteluiden loppu

19 Luku. Jim Hawkins jatkaa kertomusta: Hirsimajan varusväki

20 Luku. Silver lähettiläänä

21 Luku. Hyökkäys

VIIDES OSA: SEIKKAILUNI MERELLÄ

22 Luku. Miten aloitin seikkailuni merellä

23 Luku. Luodevesi

24 Luku. Korakelin merimatka

25 Luku. Minä valloitan Hispaniolan

26 Luku. Israel Hands

27 Luku. Paljon rahaa

KUUDES OSA: KAPTEENI SILVER

28 Luku. Vihollisen leirissä

29 Luku. Musta merkki uudelleen

30 Luku. Kunniasanalla

31 Luku. Aarretta etsimässä – Flintin osviitta

32 Luku. Aarretta etsimässä. – Ääni metsästä

33 Luku. Päällikkö kukistuu

34 Luku. Loppu

Отрывок из книги

Junkkari Trelawney, tohtori Livesey ja muut asialliset ovat pyytäneet minua kirjoittamaan muistiin kaikki Aarresaarta koskevat tiedot alusta loppuun, salaamatta mitään muuta kuin saaren aseman ja senkin vain siksi, että saaressa vielä on aarteita kätkössä. Otan siis kynän käteeni armon vuonna 17 – ja aloitan ajasta, jolloin isälläni oli ravintola, "Amiraali Benbow" nimeltään, ja jolloin arpinaamainen, ahavoitunut merimies-vanhus ensi kerran asettui kattomme alle asumaan.

Muistan kuin eilisen päivän miten hän tulla laahusti ravintolan ovelle, merimiesarkku käsirattailla perässään. Hän oli kookas, voimakas, jykevä ja pähkinänruskea mies; takkuinen tukka valui tahraisen merimiespuseron kaulukselle; kädet olivat ryhmyiset ja naarmuja täynnä, kynnet mustat ja epäsäännölliset, ja toisella poskella kuulsi sinervänkalpea sapelinhaavan arpi. Muistan miten hän vihellellen silmäili talorähjäämme ja viritti sitten tuon vanhan merimieslaulun, jota hän myöhemmin niin usein veteli:

.....

"En, tohtori", vastasin.

"Pitele sitten maljaa", sanoi hän ja avasi samassa lansetillaan valtasuonen.

.....