Lapsuus, Poika-ikä, Nuoruus II

Оглавление

Tolstoy Leo. Lapsuus, Poika-ikä, Nuoruus II

POIKA-IKÄ

I. KYYTIMATKA

II. UKKONEN

III. UUSI KATSANTOTAPA

IV. MOSKOVASSA

V. VANHEMPI VELJENI

VI. MASHA

VII. HAULIA

VIII. KARL IVANOVITSHIN HISTOORIA

IX. EDELLISEN LUVUN JATKO

X. JATKO

XI. YKSIKKÖ

XII. PIKKU AVAIN

XIII. PETTÄJÄ

XIV. PIMENNYS

XV. MIETTEITÄ

XVI. KUN SURVOTAAN, NIIN SAADAAN JAUHOJA

XVII. VIHA

XVIII. PIIKAINKAMARI

XIX. POIKA-IKÄ

XX. VOLODJA

XXI. KATINKA JA LJUBOTSHKA

XXII. ISÄ

XXIII. MUMMO

XXIV. MINÄ

XXV. VOLODJAN YSTÄVIÄ

XXVI. KESKUSTELUJA

XXVII. YSTÄVYYDEN ALKU

NUORUUS

I. MITÄ PIDÄN NUORUUTENI ALKUNA

II. KEVÄT

III. MIETTEITÄ

IV. PERHEPIIRIMME

V. PERIAATTEET

VI. RIPPITUNNUSTUS

VII. LÄHTÖ LUOSTARIIN

VIII. TOINEN RIPPITUNNUSTUS

IX. MITEN VALMISTUN YLIOPPILASTUTKINTOON

X. HISTORIAN TUTKINTO

XI. MATEMATIIKAN TUTKINTO

XII. LATINAN TUTKINTO

XIII. AIKAIHMISENÄ

XIV. VOLODJAN JA DUBKOVIN TOIMIA

XV. MINUA ONNITELLAAN

XVI. KINA

XVII. VALMISTUN VISIITTEJÄ TEKEMÄÄN

XVIII. VALAHINIT

XIX. KORNAKOVIT

XX. IIVINIT

XXI. RUHTINAS IVAN IVANOVITSH

XXII. SYDÄMMELLINEN KESKUSTELU YSTÄVÄNI KANSSA

XXIII. NEHLJUDOVIT

XXIV. RAKKAUS

XXV. ALAN TUTUSTUA

XXVI. MINÄ ESIINNYN EDULLISIMMALTA PUOLELTA

XXVII. DMITRI

XXVIII. MAALLA

XXIX. MEIDÄN JA TYTTÖJEN VÄLISET SUHTEET

XXX. MINUN TOIMENI

XXXI. COMME IL FAUT

XXXII. NUORUUS

XXXIII. NAAPURIT

XXXIV. ISÄN NAIMINEN

XXXV. MITÄ ME UUTISESTA ARVELIMME

XXXVI. YLIOPISTO

XXXVII. SYDÄMMEN ASIOITA

XXXVIII. TANSSIAISISSA

XXXIX. JUOMINGIT

XL. YSTÄVYYS NEHLJUDOVIEN PERHEEN KANSSA

XLI. YSTÄVYYS NEHLJUDOVIN KANSSA

XLII. ÄITIPUOLI

XIII. UUSIA TOVEREITA

XLIV. MINÄ SAAN REPUT

Отрывок из книги

Taas on kahdet ajoneuvot Petrovskin portaiden edustalla; toiset niistä on peittovaunut ja niihin istuutuu Mimmi, Katinka ja Ljubotshka, sisäpiika ja itse Jaakko pehtori, kuskipukille; toiset vaunut ovat vähäiset puolikatetut, joissa matkustamme me Volodjan kanssa ja äskettäin palkkapalvelijaksi otettu lakeija, Vasili.

Isä, jonka oli muutaman päivän kuluttua myöskin lähteminen Moskovaan, seisoo hatutta päin portailla ja ristinmerkeillä siunaa lähteviä.

.....

– No eihän käy laatuun aina pysyä muuttumattomanakaan; pitäähän joskus muuttuakin, vastasi Katinka, jolla oli tapana selittää kaikki jonkinlaiseksi fatalistiseksi välttämättömyydeksi, kun ei tiennyt mistä puhua.

Muistan hänen kerran riitaantuneen Ljubotshkau kanssa, joka oli sanonut häntä tyhmäksi tytöksi. Siihen hän oli vastannut: eipä kaikki voi olla viisaitakaan, pitää olla tyhmiäkin. Mutta minua ei nyt tyydyttänyt tuo vastaus, että pitäähän muka joskus muuttuakin ja minä kuulustelin häntä edelleen:

.....