Оглавление
Tommi Kinnunen. Peraküla
ESIMENE OSA
Häärberi algusajad
Üks paigake siin ilmas on5
Ken untani häiritä uskaltaa7
Kaksi kulkijaa, yhteen osuttiin8
Metsaserval väike valge majake9
Rytmi menee tajuntaan10
Tulta polttavaa12
Me ei teadnud, kui läksime tookord13
Ei mennä nukkumaan14
Joka sekunnin, jonka luonas olla saan15
Redelit mööda taevasse17
Kaikki mielet niin pelokkaat19
Äiu, kallis lapsukene20
Maailma valmis jo on21
Valot kaupungin, kaiut musiikin22
Siivetönnä en voi27
Yön vaipan alle on jo jäänyt maa28
TEINE OSA
Häärber kasvab
Niin me kaiken ikämme32
Aava maa, avara maa33
Tänu sulle, et sa andsid rõõmu kevadpäevades35
Ylitse tuhannen tuulen laulu soi huoleton36
Mut laulaa, laulaa en voi38
Hän vailla on seuraa ja lohduttamaton41
Hellimmin helise hälle, joka murheen mun rintaani toi42
Mistä lastu lainehilla?44
Seisot edessäin täynnä toivoa ja silmäsi kertovat45
Tuli rakkaimpansa luota, tuli punahuulin46
Mikä riemu ja soitto nyt suonissa soi47
Ja mitä kieltä mahtaa puhua hän?49
Huusin tuulen mukaan, kuunnellut ei kukaan54
Olisi minussa ollut pitemmillenki pihoille55
Suojaan luokse kaipauksen hiljaisen56
On unelma onnesta särkynyt jossain57
Ja koko elämä räjähtää58
KOLMAS OSA
Häärberi ehapuna
Meidänpä vapautta vaarat on nää63
Toisien joukossa helppo on kulkea yksin64
Et viihdy, lintu riemuinen, sä maalla lämpimällä65
Tahdot varmaan tanssia näin68
Ei hyvä hylätyn kauan71
Rakkautta hukkaan heitetään72
Mieli on niin huoleton73
Tänään jaksan itseäni katsoa74
On siinä hiiltyvä ilta, auringon rusko75
En voikaan kättäs puristaa76
Aika ajatella juttua monta, uskomatonta79
Minä olen valvonut tuhat yötä80
Tuuli toiveen kauas kantaa81
Kun hämärään kaupunki jää83
Käsi pienoinen on vielä hetken kädessäin86
Mutta silti vain on pelkonain87
Tie luokses löytää aina88
Ohjaa kotiin mua91
Minne tuuli tytön kuljettaa92
Отрывок из книги
ME TUNNEME teineteist, kuigi sina oled seal sees ja mina siin, väljaspool su ema kõhtu. Mina olen see, kes on sulle laulnud. See, kes küsib su emalt luba katsuda ja puudutada, silitada seda, mille arvan olevat su otsaesise. Armastan sind, kuigi pole sind veel isegi näinud.
Sa hakkad mind tundma kui oma isa. Mul on ka oma nimi, aga seda ei lähe sul kunagi vaja, sest sinu jaoks õpin selgeks selle uue nime. Sul on vaja vaid isa appi hüüda, ja kõikide maailma inimeste seast just mina kuulen su hüüdu ja jooksen kohe su juurde. Luba mulle, et kui on mure, tuled sa alati mu sülle, eks? Mina lohutan, kui sa saad haiget või kukud. Isad peletavad eemale kõik halva. Isad pakuvad kaitset.
.....
Libistan käega mööda seinapaneele, kuni leian vasakult selle ukse, mis viib otse vahekotta. Jätan kasuka ukse kõrvale lauale ja koputan vanaema uksele.
„Tule sisse!”
.....
