Qventin Durward

Оглавление

Вальтер Скотт. Qventin Durward

I. VASTAKOHDAT

II. MATKAMIES

III. LINNA

IV. AAMIAINEN

V. SOTURI

VI. MUSTALAISET

VII. PESTAUS

VIII. LÄHETTILÄS

IX. METSÄKARJUNJAHTI

X. VARTIJA

XI. ROLAND'IN SALI

XII. VALTIOMIES

XIII. TIETÄJÄ

XIV. MATKUSTUS

XV. OPAS

XVI. MAANKULJEKSIJA

XVII. VAKOILTU VAKOOJA

XVIII. POVAUS

XIX. KAUPUNKI

XX. KIRJE

XXI. LINNANRYÖSTÖ

XXII. MÄSSÄÄJÄT

XXIII. PAKO

XXIV. ANTAUMUS

XXV. KUOKKAVIERAS

XXVI. YHTYMINEN

XXVII. RÄJÄHDYS

XXVIII. EPÄTIETOISUUS

XXIX. MOLEMMINPUOLISIA SYYTÖKSIÄ

XXX. EPÄVARMUUS

XXXI. PUHUTTELU

XXXII. OIKEUDENISTUNTO

XXXIII. AIRUT

XXXIV. MESTAUS

XXXV. KUNNIAPALKINTO

XXXVI. LÜTTICH'IN EDUSTALLA

XXXVII. RYNNÄKKÖ

Отрывок из книги

Ihanana suvi-aamuna, ennenkuin päivä vielä oli ruvennut paahtamaan ja kaste yhä ilmaa virkisti, täyttäen sen hyvillä tuoksuilla, läheni koillisesta päin tuleva nuorukainen pientä jokea tai pikemmin leveänläistä puroa, joka laskee vetensä Cher-jokeen; se sijaitsi likellä kuninkaallista Plessis-les-Tours linnaa, jonka mustat, moninkertaiset varustukset näkyivät taustalla, linnaa ympäröivän avaran metsän yli. Tämä metsä oli kuninkaallinen, aidattu puisto, jommoisia keskiajan latinankielellä nimitettiin plexitiumeiksi ja joiden mukaan sangen moni kylä Ranskassa on saanut Plessis-nimensä. Tätä nyt puheena olevaa linnaa ja kylää mainittiin nimellä Plessis-les-Tours, eroitukseksi muista samannimisistä; se seisoi noin kahden peninkulman päässä eteläänpäin kauniista Tours'in kaupungista, Touraine-maakunnan muinaisesta pääkaupungista, keskellä sitä viljavaa alankoa, jota on kehuttu Ranskan kasvitarhaksi.

Puron toisella rannalla, vastapäätä sitä paikkaa, jota matkalainen läheni, oli kaksi miestä, jotka, hartaasti keskenään puhellen, näyttivät aika ajoittain tarkastavan hänen kulkuansa; sillä koska he seisoivat paljon korkeammalla paikalla, saattoivat he jo jokseenkin kaukaa huomata hänet.

.....

»Ohoh, nuori ystäväni», vastasi vanha mies, »minun naapurillani on tosin hiukan ilkeä naama ensi näkemältä, mutta ei koskaan ole kuultu, että kellään tutustuttuaan häneen lähemmin, olisi ollut syytä valittaa.»

Qventin Durward'in mielestä äänessä, jolla nämä sanat lausuttiin, tuntui olevan jotakin erittäin outoa ja ilkeää; ja vilkaistuaan äkkiä puhujaan, hän olikin huomaavinansa hänen katseessaan, ylähuulen irvistyksessä sekä terävän ja synkän silmän iskussa jotakin, mikä saattoi vahvistaa sanojen synnyttämää inhonsekaista hämmästystä. »Minulle on puhuttu rosvoista», ajatteli Durward itsekseen, »sekä kavalista viekoittelijoista ja kaulanleikkaajista – mitäs jos tuo mies tuolla onkin murhaaja ja tämä vanha konna hänen viekoituslintunsa? Parasta olla varuillansa – minulta eivät saa saaliiksi paljoa muuta kuin skotlantilaisen kelpo löylytyksen.»

.....