Waverley

Оглавление

Вальтер Скотт. Waverley

I. Waverley-Honour. – Katsaus menneeseen

II. Kasvatus

III. Ammatin valinta

IV. Waverleyn jäähyväiset

V. Skotlantilainen aateliskartano

VI. Lisää kartanosta ja sen ympäristöstä

VII. Rose Bradwardine ja hänen isänsä

VIII. Pidot

IX. Katumus ja sovinto

X. Eilistä järkevämpi päivä

XI. Muuan havainto. – Waverley alkaa kotiutua Tully-Veolanissa

XII. Rosvoretki ja sen seuraukset

XIII. Ylämaan sissin tyyssija

XIV. Päällikkö ja hänen asuntonsa

XV. Päällikön sisar

XVI. Uutisia Englannista

XVII. Tunnustus

XVIII. Kirje Tully-Veolanista

XIX. Miten Waverley alamaassa vastaanotettiin

XX. Kuulustelu

XXI. Neuvottelu ja mitä siitä lähti

XXII. Asiat oikenevat hiukan

XXIII. Kohtaus matkalla

XXIV. Waverley on vielä ahdingossa

XXV. Mr. Balmawhapplen matkassa

XXVI. Vanha ja uusi tuttava

XXVII. Salaperäisyys alkaa selvitä

XXVIII. Soturipäivällinen

XXIX. Tanssiaiset

XXX. Eräs tapaus herättää hyödyttömiä mietteitä

XXXI. Taistelu-aatto

XXXII. Taistelu

XXXIII. Odottamaton pula

XXXIV. Englantilainen vanki

XXXV. Vähäpätöisiä asioita

XXXVI. Rakkausjuonia ja politiikkaa

XXXVII. Seuraelämää ja lemmen juonia

XXXVIII. Fergus kosijana

XXXIX "Yhdestä toiseen aina."

XL. Kunnon miehen murhe

XLI. Ponnistus

XLII. Sotaretki

XLIII. Sekamelska kuningas Agramantin leirissä

XLIV. Kahakka

XLV. Satunnaisuuksia

XLVI. Matka Lontooseen

XLVII. Mitä nyt on tehtävä?

XLVIII. Hävitys

XLIX. Molemminpuolisia kertomuksia

L. Lisää selityksiä

LI

LII "Kiire kihlatessa paras."

LIII

LIV

LV. Dulce domum

Отрывок из книги

Sankarimme kasvatus oli jokseenkin hajanaista. Lapsena hänen terveytensä kärsi tahi luultiin kärsivän (mikä on aivan samaa) Lontoon ilmanalasta. Senvuoksi aina heti, kun isän oli lähteminen kaupunkiin virkavelvollisuuksiensa, parlamentin avaamisen tahi jonkin valtiollisen suunnitelmansa vuoksi – ja hän oleskelikin siellä tavallisesti kahdeksan kuukautta vuodesta – Edward vietiin Waverley-Honouriin. Silloin hänen opettajissaan ja kasvattajissaan tapahtui täydellinen vaihdos. Brerewood Lodgessa hänen isänsä kirjuri, hyvätapainen ja sivistynyt mies, omisti tunnin tahi pari päivässä Edwardin kasvatukselle, ja hovissa sai setä siitä huolehtia.

Jossakin määrin kunnollisesti sitä sielläkin hoidettiin. Sir Everardin kotikappalainen, joka oli ollut Oxfordin yliopistossa, vaan tullut erotetuksi kieltäytyessään vannomasta uskollisuudenvalaa Yrjö I: lle, ei ainoastaan perusteellisesti tuntenut klassillisia kieliä, vaan oli melkoisesti perehtynyt eri tieteisiin ja osasi useaa uudempaa kieltä. Mutta hän oli vanha ja liian leppeä; ja ne väliajat, jolloin Edward oli kokonaan vapaa hänen ohjauksestaan, höllensivät hänen määräysvaltaansa siinä määrin, että poika sai milteipä opiskella miten ja mitä vain itse halusi. Hänellä oli harvinaisen nopea äly, mutta saadessaan lueskella omaksi huvikseen ja vapaiden oikkujensa mukaan, hän joutui vielä pitkät ajat jälkeenpäin kärsimään siitä haittaa luonteelleen ja elämälleen.

.....

Vuoren toisella rinteellä, tiheää metsikköä lähestyttäessä, Evan Dhu neuvotteli seuralaistensa kanssa ja tästä oli tuloksena se, että Edwardin matkareppu siirrettiin metsästäjältä ylämaalaisen hartioille. Edellinen lähetettiin sitte toisen ylämaalaisen kanssa kulkemaan aivan eri tietä kuin toiset kolme matkamiestä. Evan selitti Waverleylle, että alamaalaisen täytyi mennä tien poskessa olevaan kylään yöksi, sillä Donald Bean Lean – se arvoisa henkilö, jonka hallussa he luulivat karjan olevan – ei suuresti suvainnut vento vierasta syrjäisessä asuinsijassaan. Tämä tuntui luonnolliselta ja vaiensi epäluulon, joka oli hetkeksi juolahtanut Edwardin mieleen hänen nähdessään ainoan alamaalaistoverinsa poistuvan sellaisessa paikassa ja sellaiseen aikaan. Ja hän lisäsi heti jälkeenpäin, että hänenkin oli tosiaan parempi lähteä ennakolta ilmottamaan Donald Bean Leanille heidän tulonsa, "koska punatakin sotainen ilmestyminen muutoin voisi olla hänelle vastenmielisenä yllätyksenä." Ja vastausta odottamatta hän ripein askelin poistui näkyvistä.

Waverley jäi nyt omien aatoksiensa varaan, sillä hänen taistelukirvestä kantava seuralaisensa puhui tuskin sanaakaan englanninkieltä. He kulkivat tiheän ja loppumattomalta tuntuvan mäntymetsän läpi, ja polkua oli sen vuoksi mahdoton enää erottaa sankassa pimeydessä. Ylämaalainen sen näkyi kuitenkin vaistomaisesti löytävän, hetkeäkään olematta kahden vaiheilla, ja Edward seurasi visusti hänen kintereillään. Vaan äkkiä he saapuivatkin ison joen tahi järven partaalle, ja opas teki hänelle ymmärrettäväksi, että heidän tuli istahtaa siinä hiukan odottelemaan. Nouseva kuu valaisi himmeästi veden pintaa ja sen ympärillä olevien vuorien epämääräisiä ääripiirteitä. Kesäisen yön vilpas ja kuitenkin leppoisa ilma virkisti Waverleytä ripeästä ja väsyttävästä kävelystään, ja iltakasteessa kylpevien hieskoivujen tuoksu oli erinomaisen herttainen. Hänellä oli nyt aikaa miettiä asemansa koko romanttisuutta. Tässä istui hän tuntemattoman järven äyräällä, oppaana alkuasukas, jonka kieltä hän ei osannut, matkalla jonkun kuuluisan sissin luolaan – kenties toisen Robin Hoodin tahi Adam o' Gordonin – keski-yöllä, vaivaloisin ponnistuksin, erossa seuralaisestaan, oppaansa jättämänä. – Miten vaihteleva sarja tapauksia romanttisen mielikuvituksen sommiteltavaksi, ja kaiken lisänä juhlallinen epävarmuuden, ehkäpä vaarankin tunne! Ainoa muun yhteyteen huonosti soveltuva seikka oli matkan aihe – paroonin lypsylehmät! Mutta tämän halvan asian hän tahtoi kokonaan sivuuttaa mielessään.

.....