Kuninkaan mies
Реклама. ООО «ЛитРес», ИНН: 7719571260.
Оглавление
Вальтер Скотт. Kuninkaan mies
ALKULAUSE
1. LUKU. HÄIRIÖ KIRKOSSA
2. LUKU. YLI VOIMIEN
3. LUKU. INDEPENDENTTI TULEE TALOON
4. LUKU. TYLYSTI KOHDELTU SUKULAINEN
5. LUKU. HUIMAPÄÄ KAVALIERI
6. LUKU. RATKAISEVA PÄÄTÖS
7. LUKU. EVERSTIN LÄHETTI
8. LUKU. OLIVER CROMWELL
9. LUKU. WILDRAKE VIISASTUNEENA
10. LUKU. KUMMITTELEE
11. LUKU. PARLAMENTIN VALTUUTETUT
12. LUKU. ILMESTYS PUHUU
13. LUKU. VÄÄRÄSSÄ VALOSSA
14. LUKU. SURMATUN HAAMU
15. LUKU. EVERARD NÄKEE ILMESTYKSEN
16. LUKU. VALTUUTETUT TAIPUVAT
17. LUKU. HENGENMIEHEN NÄKY
18. LUKU. EPÄILYTTÄVÄ KULKURI
19. LUKU. ODOTTAMATTOMIA VIERAITA
20. LUKU. KAVALIERIEN ILLALLINEN
22. LUKU. VAIHTUNEET OSAT
22. LUKU. ALBERT LEE KIUSAANTUU
23. LUKU. SYNNILLISIÄ AJATUKSIA
24. LUKU. VAARA TARJOLLA
25. LUKU. EVERARD NOLATTUNA
26. LUKU. PRINSSI NÖYRYYTETTYNÄ
27. LUKU. WILDRAKE TUO HAASTEEN
28. LUKU. KESKEYTETTY KAKSINTAISTELU
29. LUKU. TAATUN TOMKINSIN HAIRAHDUS
30. LUKU. WILDRAKE SANKARINA
31. LUKU. JOCELINE PELOISSAAN
32. LUKU. VANHA RITARI TARMOKKAANA
33. LUKU. PALATSIHUVILAN VALLOITUS
34. LUKU. MIINOITETTU TORNI
35. LUKU. ÄKKIPIKAINEN TUOMIO
36. LUKU. VANGIT
37. LUKU. ARMAHDUS
38. LUKU "OMANSA KUN SAA KUNINGAS."
Отрывок из книги
Woodstockin kauppalassa on sievä pitäjänkirkko. Niin olen ainakin kuullut, sillä minä en ole sitä koskaan nähnyt. Paikkakunnalla käydessäni oli minulla nimittäin hädin aikaa silmäillä Blenheimin1 uhkeutta, sen maalattuja suojamia ja seinäverhoisia kammioita, määrähetkellä ehtiäkseni käräjätaloon päivälliselle, syväoppisen tuomari-ystäväni vieraana; sellaisissa tilanteissa tuottaa itselleen suurta haittaa, jos antaa uteliaisuutensa häiritä täsmällisyyttään. Toimitin kirkon kyllä kuvatuksi itselleni tarkoin, tätä teosta ajatellen; mutta minulla on jonkun verran syytä epäillä, tokko avustajanikaan oli koskaan omin silmin nähnyt sen sisäpuolta. Tyydyn senvuoksi sanomaan, että se on nyt sievä rakennus, enimmältä osaltaan uusittu neljä- tai viisikymmentä vuotta takaperin, vaikka siinä on vielä säilynyt muutamia vanhan messukappelin holvikaaria, jonka väitetään olleen Juhana-kuninkaan rakennuttama. Tätä vanhempaa osaa koskee kertomukseni.
Eräänä aamuna syyskuun lopulla tai lokakuun alussa vuonna 1651 keräytyi melkoinen kuulijakunta vanhaan messukappeliin; päivä oli omistettu juhlalliseen kiitosjumalanpalvelukseen Worcesterin ratkaisevan voiton johdosta.2 Sekä kirkon tila että sanankuulijain laatu kuvastivat kansalaissodan riehuntaa ja ajan erikoista henkeä. Pyhässä rakennuksessa näkyi monia rapistumisen merkkejä. Polttamalla kirjaillut ikkunaruudut oli kuvainpalvelukseen kuuluvina survottu sirpaleiksi peitsillä ja musketeilla. Saarnastuolin puuleikkauksia oli viileskelty ja kaksi kauneilla veistoksilla koristeltua tammiseinuketta tärvelty samasta ytimekkäästä ja vääjäämättömästä syystä. Korkea alttari oli siirretty muuanne ja sitä ympäröinyt kullattu aidake murrettu pois. Useita hautakuvia oli kolhittuina siroiteltu pitkin kirkkoa.
.....
"Tahtoisitko tehdä minusta lapsen, Alice?" sanoi Sir Henry. "Etkö tiedä, että minä voin katsella kyytä, rupikonnaa tai kimpullista ilkeitä myrkkymatoja sen pahempaa tuntematta kuin hiukan inhoa? Ja vaikka keropää, ja etenkin punatakkinen, on minun mielestäni kyytä myrkyllisempi, korpikonnaa tympäisevämpi ja kiemurtelevia myrkkymatoja vihattavampi, voin kuitenkin siinä määrin voittaa luontoni, että jos joku heistä ilmestyisi tällä hetkellä, niin sinä itse näkisit, kuinka säveästi minä häntä kohtelisin."
Hänen puhuessaan jätti sotilassaarnaaja lehväisen suojansa ja harpaten esille seisoi aavistamattomasti vanhan kavalierin edessä, joka tuijotti häneen ikäänkuin luullen lauseellaan todella mananneensa esiin paholaisen.
.....