Qventin Durward
Реклама. ООО «ЛитРес», ИНН: 7719571260.
Оглавление
Walter Scott. Qventin Durward
Qventin Durward
Sisällysluettelo
I
VASTAKOHDAT
II
MATKAMIES
III
LINNA
IV
AAMIAINEN
V
SOTURI
VI
MUSTALAISET
VII
PESTAUS
VIII
LÄHETTILÄS
IX
METSÄKARJUNJAHTI
X
VARTIJA
XI
ROLAND'IN SALI
XII
VALTIOMIES
XIII
TIETÄJÄ
XIV
MATKUSTUS
XV
OPAS
XVI
MAANKULJEKSIJA
XVII
VAKOILTU VAKOOJA
XVIII
POVAUS
XIX
KAUPUNKI
XX
KIRJE
XXI
LINNANRYÖSTÖ
XXII
MÄSSÄÄJÄT
XXIII
PAKO
XXIV
ANTAUMUS
XXV
KUOKKAVIERAS
XXVI
YHTYMINEN
XXVII
RÄJÄHDYS
XXVIII
EPÄTIETOISUUS
XXIX
MOLEMMINPUOLISIA SYYTÖKSIÄ
XXX
EPÄVARMUUS
XXXI
PUHUTTELU
XXXII
OIKEUDENISTUNTO
XXXIII
AIRUT
XXXIV
MESTAUS
XXXV
KUNNIAPALKINTO
XXXVI
LÜTTICH'IN EDUSTALLA
XXXVII
RYNNÄKKÖ
Отрывок из книги
Walter Scott
Julkaisija – Good Press, 2021
.....
Sisimmän vallin sisäpuolella kohosi itse linna, johon kuului eri-aikuisia rakennuksia, ja keskellä tätä ryhmää, siihen yhteenliitettynä, törrötti vanha ja peloittavannäköinen emätorni, joka oli kaikkia muita vanhempi ja kohosi mustan neekeri-jättiläisen kaltaisena korkealle ilmaan, nostattaen katsojassa saman vastenmielisen tunteen kuin sokea mies, sillä siinä ei ollut ainoatakaan leveämpää ikkunaa, ampumareikiä vain siellä täällä, sen mukaan kuin linnan puolustus niitä vaati. Muutkaan rakennukset eivät sen paremmin näyttäneet soveltuvan hauskoiksi asunnoiksi, sillä niiden ikkunat antoivat umpinaiseen sisäpihaan; täten koko linnan ulkoseinä oli pikemmin vankilan kuin palatsin näköinen. Tätä vaikutusta oli nykyisin hallitseva kuningas vielä enentänyt; hän näet tahtoi, että hänen teettämänsä linnoituslisäykset olivat rakennettavat sen muotoisiksi, ettei niitä helposti saattaisi eroittaa vanhimmista rakennuksista (sillä, niinkuin moni pelkuri, hän ei mielellään olisi suonut, että hänen pelkonsa tulisi tunnetuksi); siksi oli käytetty tummanruskeita tiiliä sekä mustanharmaita maakiviä sekä sekoitettu nokea kalkkiin, jotta koko linna näytti yhtä siivoomattoman ikivanhalta.
Tällä peloittavalla paikalla oli vain yksi portti; ainakaan ei Durward, tarkastellessaan linnan pitkää etusivua, nähnyt semmoista missään muualla kuin etumaisen ulkomuurin keskikohdalla, missä seisoi kaksi vahvaa tornia portin suojavarustuksena. Hän huomasi myös rautaristikko-oven ja laskusillan, jotka kuuluvat tavallisesti tämmöisiin torneihin, ja joista edellinen oli alaslaskettu, jälkimäinen ylösvedetty. Samallaisia porttitorneja oli myös toisessa ja kolmannessakin vallissa, mutta ei kuitenkaan ulkonaisen valliportin kohdalla. Tie näet ei kulkenut suoraan kaikkien kolmen muurin läpi, vaan tulijoiden oli päinvastoin pakko kulkea melkein kolmekymmentä kyynärää ensimäisen ja toisen vallin välillä, nuolien uhatessa kummaltakin puolelta, jos heidän aikomuksensa olivat vihollismielisiä; ja taasen, päästyään toisen vallin sisäpuolelle, piti heidän samalla lailla poiketa suoralta suunnalta, päästäkseen kolmannen ja sisimmän muurin portille. Täten oli, ennenkuin saattoi päästä ulkopihalle, joka kiersi itse linnarakennusten ulkoseinien ympäri, kaksi ahdasta ja vaarallista solaa läpikuljettava molemmilta sivuilta tuiskuavan tykkitulen uhkaamana, ja väkirynnäköllä tungettava peräkkäin kolmen portin läpi, jotka olivat mitä vahvimmalla, siihen aikaan tunnetulla tavalla suojatut.
.....