Todellinen aatelismies

Оглавление

Weyman Stanley John. Todellinen aatelismies

I. Hupsujen huvittelua

II. Navarran kuningas

III. Ratsun selässä

IV. Neiti de la Vire

V. Matka Blois'han

VI. Äitini asunto

VII. Simon Fleix

VIII. Tyhjä huone

IX. Talo Arcyn kujan varrella

X. Taistelu porraskäytävässä

XI. Ovella näyttäytyvä mies

XII. Maximillan de Bethune, Rosnyn parooni

XIII. Rosny'ssa

XIV. Markiisi de Rambouillet

XV. Uusi Herodes

XVI. Kuninkaan luona

XVII. Jakobiini-munkki

XVIII. Liigan tarjous

XIX. Mitä ihmiset sanovat sattumaksi

XX. Kuninkaan kasvot

XXI. Kaksi naista

XXII. "Nainen säätää."

XXIII. Viimeinen Valois

XXIV. Kuningas vaarassa

XXV. Antautumisehdot

XXVI. Mietteitä

XXVII. Apuun, ystävät!

XXVIII. Linna kukkulan laella

XXIX. Nälkä ja ruttotauti

XXX. Tartunta

XXXI. Metsän helmassa

XXXII. Kohtaus majatalossa

XXXIII. Meudonissa

XXXIV. "E1 niin pahaa, josta el jotakin hyvää."

XXXV. "Kuningas on kuollut!"

XXXVI. "Eläköön kuningas!"

Отрывок из книги

Olen jo viitannut siihen vaaraan, millä Henrik III:n ja pyhän liigan välinen liitto meitä uhkasi – liitto, josta tiedon saavuttua kerrottiin Navarran kuninkaan viiksien harmentuneen yhdessä yössä. Siitä huolimatta ei hovi ollut milloinkaan näyttänyt iloisemmalta ja huolettomammalta kuin nyt puheena olevana aikana. Rahanpuutekin näytti hetkeksi jääneen unhotuksiin. Huvitus seurasi toistaan, ja vaikka syvemmällä epäilemättä olikin jotain tekeillä – sillä viisaimmat ruhtinaamme vihollisista pelkäsivät häntä erikoisesti silloin, kun hän näytti enimmän huvittelemaan kiintyneeltä – niin syrjästäkatsojasta näytti siltä kuin ilot ja nautinnot olisivat vallanneet koko St. Jean d'Angely'n laidasta laitaan.

Hovin hälinä ja humu ulottuivat minun ullakkohuoneeseenikin ja vaikuttivat sen, että tämä joulu, joka sattui sunnuntaipäiväksi, tuli minulle miltei sietämättömäksi koettelemukseksi. Koko pitkän päivän kuului kavioitten kapse katukivitystä vastaan, ja korviini kajahteli huviratsastajien nauru, saaden kovan tuolin tuntumaan kovemmalta, alastomat seinät vielä alastomammilta ja lisäten satakertaiseksi yksinäisyyteni kolkkouden. Sillä niinkuin auringonpaiste tekee vieressä olevat varjot synkemmiksi eikä mikään äänettömyys ole syvempi kuin se, joka seuraa miinan räjähdystä, niin murhe ja köyhyys eivät milloinkaan tunnu niin sietämättömiltä kuin siiloin, kun toivo ja rikkaus tulevat niitä aivan liki.

.....

"Siitä on pidetty huoli", oli vastaus. Hän kääntyi kuninkaan puoleen, joka hetkisen etsittyään veti taskustaan pienen esineen. Hän antoi sen seuralaiselleen, ja tämä ojensi sen minulle. Otin sen uteliaana. Se oli kultarahan puolikas, jonka taitettu sivu oli karhea ja rosoinen. "Näyttäkää tämä neidille", jatkoi du Mornay, "niin hän seuraa teitä. Hänellä on toinen puolikas."

"Mutta varokaa", lisäsi Henrik painavasti, "mainitsemasta hänellekään mitään Navarran kuninkaasta. Huomatkaa tarkoin, herra de Marsac! Jos te jossakin tilaisuudessa tulette mainitsemaan minua, saatte te kunnian kutsua minua ystäväksenne ja käyttää minusta puhuessanne aina sitä nimitystä."

.....