Lastuja IV-VII

Оглавление

Aho Juhani. Lastuja IV-VII

LASTUJA. NELJÄS KOKOELMA

TUNNELMANI

TERVE TULOA, TALVINEN PIMEÄ!

TUISKUTTAISIT LUNTA, TALVI…

TAKALISTO

METSÄNNEIDOT

METSÄPOLKU

PAHAN OMANTUNNON PUU

TUOMIOKELLO

KUN MATTI PANI TUPAKAN

KANNIKKA

TOISILLE

AINOA POIKA

VANHA KELLO

HANNA

HYVEEN PALKKA

VARIKSET

YRJÖ ANTMAN JA KUMPP

WILHELMIINA WÄISÄNEN

KORPEEN KADONNUT

KORVEN KOSTO

»WÄINÄMÖISEN VIIMEINEN SOITTO.»

TYVEN MERI YNNÄ MUITA LASTUJA

TYVEN MERI

ELÄMÄNI EHKÄ ONNELLISIN PÄIVÄ

ARKITUULI—PYHÄPOUTA

SÄVELTÄJÄN MUISTIKIRJASTA

SALAPERÄISIN

NÄKY

MUISTOJEN MAISEMA

KIRKKO JA PAPPILA

KASKI

KUOLINVUODEN ENNE

UVEAVANTO

HIRVI JA VOIMAVAUNU

PÖKKELÖ ELI KUINKA VANHA KAATUU

JOULUILTA TALONPOJAN TUVASSA

JÄI JÄLJELLE LAULUINEN LEHTO…

USKON VARMAAN

PYHÄ PERJANTAI

JOULUMIETTEITÄ

EUROOPAN YLEINEN MIELIPIDE

VANHAN VUOSISADAN HAUDALLA

VANHA SADDUKEUS

»MINÄ KIITÄN SINUA, HERRA…»

VANHA KAUKO JA SININEN TYTTÖ

KUKITETTU

LASTUJA VII

SIELLÄ MAALLA

YLLÄTYS

TOIVIORETKI

AURINKO JA MERI

LUMOISSA

BULEVARDIN PUU

MAAHENKEÄ

ORJAMARKKINAT

TUHLAAJAPOIKA

»LALLU»

PIKKU LIISA

YSTÄVÄ—JOKA PETTI

JOULULLE KOTIIN

KOTIPUOLENI RAUTATIE

HIRVIÖ

LAHJOITUS

ASUNNOISSA AUTUAITTEN

HERÄNNEITÄ

KUINKA MINÄ HERÄSIN

»ÄITIEN MUISTOKSI.»

ARKA OMATUNTO

SAAKO PAPPI PELATA KORTTIA?

HÄÄT

PYHIINVAELLUS

USKONTUNNUSTUS

VAPAUTETTU

MAAILMAN SUURIN SYNTINEN

KANNA RISTISI

TARINA PYHÄSTÄ NEITSYESTÄ

Отрывок из книги

Te tunnelmani, te mielialojeni keveät perhoset, te liihoittelevat lintuset, jotka väikytte maailman ja minun välillä … mitä minulle olisi maailma ilman teitä?

Se olisi minulle kuin pilvetön taivas, kuin rannaton erämaa, kuin jäätynyt meri, kuin lehdetön syksyinen metsä. Se olisi minulle kuin suruton elämä, kuin iloton arkipäivä, kuin yksitoikkoinen todellisuus ilman muotoa ja sisällystä. Se olisi maantie, jota kaikki kulkevat ja jonka näköalat ovat kaikille yhtä hyvin tunnetut kuin minulle.

.....

Hänellä ei todellakaan ollut kassakaappia. Emme olleet sitä ennen huomanneet eikä nähtävästi hän itsekään. Mutta eihän sen nyt sentään tarvinnut olla mikään merkki siitä, ettei hänen liikkeensä olisi ollut varmalla pohjalla ja varat varmassa tallessa. Ja me olimme yhä vakuutetut siitä, että hän oli varakas mies ja että hän istui varmasti ja vakavasti sillä oksalla, jonka hän oli istuttavakseen valinnut.

Kunnes se oksa yht'äkkiä katkesi ja toi hänet alas, että tömähti.

.....