Novelleja Decameronesta

Оглавление

Giovanni Boccaccio. Novelleja Decameronesta

ENSIMÄINEN PÄIVÄ

ENSIMÄINEN KERTOMUS

KOLMAS KERTOMUS

SEITSEMÄS KERTOMUS

TOINEN PÄIVÄ

ENSIMÄINEN KERTOMUS

TOINEN KERTOMUS

NELJÄS KERTOMUS

VIIDES KERTOMUS

KAHDEKSAS KERTOMUS

YHDEKSÄS KERTOMUS

KOLMAS PÄIVÄ

KOLMAS KERTOMUS

KAHDEKSAS KERTOMUS

NELJÄS PÄIVÄ

ENSIMÄINEN KERTOMUS

TOINEN KERTOMUS

SEITSEMÄS KERTOMUS

KYMMENES KERTOMUS

VIIDES PÄIVÄ

ENSIMÄINEN KERTOMUS

TOINEN KERTOMUS

KAHDEKSAS KERTOMUS

YHDEKSÄS KERTOMUS

KUUDES PÄIVÄ

NELJÄS KERTOMUS

KUUDES KERTOMUS

KYMMENES KERTOMUS

SEITSEMÄS PÄIVÄ

NELJÄS KERTOMUS

KAHDEKSAS PÄIVÄ

KOLMAS KERTOMUS

KUUDES KERTOMUS

YHDEKSÄS PÄIVÄ

ENSIMÄINEN KERTOMUS

KYMMENES PÄIVÄ

KOLMAS KERTOMUS

YHDEKSÄS KERTOMUS

KYMMENES KERTOMUS

Отрывок из книги

Kerrotaan, että erään Musciatto Francesin, joka oli noussut hyvin rikkaasta ja suuresta kauppamiehestä ritariksi, oli lähdettävä Toscanaan Kaarle Maattoman, Ranskan kuninkaan veljen kanssa, jonka paavi Bonifacius oli kutsuttanut sinne. Ja koska hän tiesi, että hänen asiansa olivat hyvin sekavia, niinkuin kauppiaitten usein ovat, eikä hän niitä voinut helposti ja yhtäkkiä saada kuntoon, niin päätti hän antaa ne useain henkilöiden hoitoon. Ja kaikissa niissä keksi hän keinon, paitsi yhdessä, nimittäin siinä, kuka olisi kyllin pystyvä mies, jolle hän voisi jättää niiden velkain perimisen, joita hän oli antanut joukolle burgundilaisia. Ja syynä tähän epäröimiseen oli, että hän tiesi burgundilaiset riidanhaluisiksi, kehnotapaisiksi ja vilpillisiksi ihmisiksi, eikä hänen muistoonsa ensin johtunut, kuka olisi niin katala mies, että hän saattaisi asettaa hänet heidän pahuutensa vastapainoksi ja kuitenkin jossakin määrin häneen luottaa. Mutta kun hän oli tätä kysymystä pitkän aikaa miettinyt, muistui hänen mieleensä viimein muuan ser Ciapperello da Prato, joka kävi usein hänen kotonaan Parisissa. Tämä oli vartaloltaan pieni, mutta silti keikailija, ja kun ranskalaiset eivät tienneet, mitä Ciapperello merkitsi, vaan luulivat, että se oli lausuttava: Cappello, siis seppele, heidän kieltänsä jäljitellen, niin kutsuivat he häntä, koska hän, kuten sanoimme, oli pienikokoinen, Ciappellettoksi, pikku seppeleeksi, eivätkä Cappelloksi. Ja niinpä hänet tunnettiin kaikkialla nimeltä Ciappelletto, ja harvat tiesivät, että hän oli oikeastaan Ciapperello.

Tämä Ciappelletto oli laadultaan tällainen mies: Hän, joka oli notaari, olisi hävennyt ankarasti, jos yksikin hänen asiapapereistaan, vaikka vähän hän niitä laatikin, olisi huomattu väärentämättömäksi; mutta viimemainituita hän sensijaan olisi tehnyt niin paljon kuin häneltä niitä vaan pyydettiin, jopa aivan ilmaiseksi, kun taas oikeita ei isosta maksustakaan. Vääriä todistuksia hän lausui suurimmasta halusta, sekä pyynnöstä että pyytämättä; ja kun Ranskassa siihen aikaan pidettiin valaa kovin arvossa eikä osattu varoa vääriä valoja, niin voitti hän konnamaisesti kaikissa jutuissa, joissa hänet kutsuttiin uskonsa kautta vannomaan, että hän puhuu totta. Häntä ilahutti tavattomasti, jopa hän sitä alaa suorastaan tutkikin, hommata ystävysten ja sukulaisten ja kenen muitten välille tahansa onnettomuutta ja vihamielisyyttä ja häpeällisiä selkkauksia, ja kuta enemmän pahaa hän näki niistä seuraavan, sitä iloisempi hän oli.

.....

Mutta kun he kuulivat Ciappelletton selvittävän asiansa niin, että hänet otettaisiin haudattavaksi kirkkoon, niin eivät he muusta välittäneet.

Vähän sen jälkeen Ciappelletto nautti ehtoollista, ja kun hän huononi tavattomassa määrin, sai hän viimeisen voitelunkin. Ja kohta iltasoiton jälkeen samana päivänä, jolloin hän oli suorittanut kauniin rippinsä, hän kuoli.

.....