Vanhuudesta

Оглавление

Marcus Cicero. Vanhuudesta

Alkulause

JOHDANTO

VANHUUDESTA

Selityksiä

Отрывок из книги

Marcus Tullius Cicero syntyi 3 p:nä tammik. v. 106 e.Kr. lähellä Arpinumin pikkukaupunkia Italiassa. Isä oli tilanomistaja ja kuului talonpoikaissukuun. Nuori Marcus sai huolellisen kasvatuksen Roomassa Qvintus-veljensä kanssa. Hänen opettajanaan oli muiden muassa kreikkalainen runoilija Archias, jonka puolesta hän myöhemmin piti puheen oikeuden edessä. Ajan sivistysvaatimusten mukaisesti Cicero etupäässä opiskeli kreikan kieltä ja kirjallisuutta, filosofiata ja puhetaitoa. Varsinaisen kouluajan päätyttyä hän kuunteli useiden oppineiden luentoja, harjoittaen uutterasti puhetaitoaan. Hän esiintyi jo v. 81 ensi kerran julkisesti puhujana eräässä oikeusjutussa ja rohkeni seuraavana vuonna puolustaa amerialaista isänmurhasta syytettyä Sextus Rosciusta kaikkivaltiaan diktaattorin Sullan suosikkeja vastaan. Kehittyäkseen vielä monipuolisemmin oleskeli Cicero vv. 79-77 Italian ulkopuolella, harjoittaen opintoja Kreikassa, Vähässä-Aasiassa ja Rhodos-saarella kuuluisien opettajien johdolla. Palattuaan Roomaan hän otti vilkkaasti osaa valtiolliseen elämään, tuli v. 75 kvestoriksi (valtionvarain hoitajaksi), v. 69 ediliksi (järjestysvirkamieheksi) sekä v. 66 pretoriksi (ylituomariksi). Näitä virkojaan hän hoiti tunnollisesti ja oikeudenmukaisesti, joten hän saavutti yleistä suosiota. Vaikka Cicero olikin nousukas (homo novus), valittiin hänet konsuliksi varhaisimpana lain myöntämänä ikävuotena, vuodeksi 63 e.Kr.

Konsulina Cicero paljasti Catilinan vallankumoukselliset vehkeet ja tukahutti hänen suunnittelemansa salaliiton, johon kuului paljon ylhäisiä roomalaisia. Hän sai senaatin päättämään, että Catilinan Roomaan jääneet puoluelaiset olivat mestattavat saamatta oikeutta vedota kansaan. Cicero oli nyt valtiollisen toimintansa huippukohdassa ja sai osakseen valtavia suosionosoituksia. Mutta koska Catilinan rikostoverien kuolemantuomio oikeastaan oli ollut laiton, täytyi Ciceron huhtikuussa v. 58 vapaaehtoisesti lähteä maanpakoon Kreikkaan kansantribuuni Publius Clodius Pulcherin tekemän lakiehdotuksen takia. Jo seuraavana syksynä v. 57 kutsuttiin hänet takaisin. Kaikkialla otti kansa hänet vastaan suurella riemulla. Seuraavina vuosina Cicero toimi etupäässä asianajana ja puhujana, saavuttamatta enää entistä vaikutustaan. Sitten hänet v. 51 lähetettiin prokonsulina (maaherrana) hoitamaan Kilikian maakuntaa Vähässä-Aasiassa. Siellä hän tunnollisesti koetti perehtyä maakuntansa tarpeisiin sekä edistää sen parasta. Hän otti m.m. osaa muutamiin vähäisiin sotaretkiin. Kun Cicero v. 50 jälleen saapui Italiaan, oli Caesarin ja Pompeiuksen välinen sisällissota jo alkamaisillaan. Kauan aikaa epäröityään Cicero asettui jälkimmäisen puolelle sekä lähti hänen luokseen Kreikkaan. Kun Pompeius joutui tappiolle Pharsaloksen taistelussa v. 48, palasi Cicero Italiaan ja sai Caesarilta armahduksen. Muuttuneiden valtiollisten olosuhteiden johdosta Cicero toistaiseksi vetäytyi yksityiselämään, omistautuen kokonaan kirjallisille ja tieteellisille harrastuksilleen.

.....

Koko teoksen päähenkilöksi, esityksen varsinaiseksi kannattajaksi, valitsi tekijä erään Rooman tasavallan merkkimiehistä, Marcus Porcius Caton, jolla oli lisänimet Censorius (ankara), Sapiens (viisas) ja Maior (vanhempi). Hän oli oikea muinaisajan roomalaisen perikuva, – yksinkertainen elämäntavoiltaan, tarkka ja tunnollinen kaikissa toimissaan, urhoollinen sodassa sekä taitava puhuja ja monipuolinen kirjailija rauhanaikana; lisäksi oli hänellä tavattomat ruumiinvoimat, joihin ikä ei näyttänyt pystyvän. Tosiaan Cicero ei mitenkään olisi voinut löytää miestä, joka paremmin olisi soveltunut pitämään puolustuspuhetta vanhuuden hyväksi. Cicero on kyllä pannut omat mielipiteensä Caton suuhun, mutta on kumminkin kuvaillessaan hänen luonnettaan koettanut noudattaa historiallisia perinnäistietoja. Sopivissa paikoissa esitetään tapauksia Caton elämästä, viitataan hänen teoksiinsa ja käytetään vanhentuneita sanoja ynnä lauseparsia. Kuitenkin täytyy Ciceron toisinaan lieventää Caton jäykkää yksipuolisuutta sekä ihannoiden tasoittaa hänen luonteensa karkeita, myöhemmän ajan roomalaisille epämieluisia puolia.

Sivuhenkilöinä esiintyvät vanhan Caton rinnalla ystävykset Publius Cornelius Scipio Aemilianus Africanus Minor ja Gaius Laelius, jolla samoinkuin Catolla oli lisänimi Sapiens. Muinaisuudessa oli näiden molempien ystävyys hyvin kuuluisa ja kiitetty. Scipio – Lucius Aemilius Pauluksen poika ja vanhemman Scipio Africanuksen pojan Publiuksen ottopoika – on Rooman historiassa tunnettu Karthagon ja Numantian valloittajana. Laeliuksesta sitävastoin tiedetään verrattain vähän. Hän otti Scipion johdolla osaa 3. puunilaissotaan ja taisteli myös Lusitaniassa Viriatusta vastaan. Vihdoin hän tuli konsuliksi v. 140 e.Kr. Laelius oli lempeä, tasapuolinen ja tyyni mies, joka saavutti suurta kunnioitusta kansalaistensa keskuudessa.

.....