Kullankaivajat ja indiaanit: Kertomus Pohjois-Meksikosta

Оглавление

Reid Mayne. Kullankaivajat ja indiaanit: Kertomus Pohjois-Meksikosta

Ensimmäinen luku. Veden puute

Toinen luku. Coyoteros

Kolmas luku. Vihdoinkin vettä

Neljäs luku. El ojo de agua

Viides luku. Indiaanein aamiainen

Kuudes luku. Los Indios

Seitsemäs luku. El Cascabel

Kahdeksas luku. Indiaanit leirin ulkopuolella

Yhdeksäs luku. Kiihko-ajo

Kymmenes luku. Pedron Kosto

Yhdestoista luku. Krusader ei ole hukassa

Kahdestoista luku. Odottamaton vihollinen!

Kolmastoista luku. Elämä Salaperäisellä vuorella

Neljästoista luku. Keitä?

Viidestoista luku. Urhojen kohtalo

Kuudestoista luku. Vallan kummallinen hyppäys

Seitsemästoista luku. Taivaan ja maan välillä

Kahdeksastoista luku. Eversti Requennes

Yhdeksästoista luku. Viimeinen urotyö

Kahdeskymmenes luku. Viimeisen päivän ilta

Yhdeskolmatta luku. Taistelu ja pelastus

Kahdeskolmatta luku. Santa-Gertrtides

Отрывок из книги

Onnettomuudeksi Arispen kullankaivajille ei heidän matkueensa ollut ainoa, joka samana päivänä matkaili Sonoran erä-aavikossa, ja kun kullankaivajat pohjoisessa havaitsivat sen kukkulan, jota Pedro nimitti nimellä Salaperäinen vuori, läheni tavattoman sattumuksen johdosta myös muita inhimillisiä olentoja samaa kukkulaa, vaikka vastakkaiselta suunnalta. Edelliset eivät kumminkaan huomanneet mitään, osittain sentähden, että he olivat niin kovin pitkän matkan päässä ja osittain senkin tähden, että heitä esti siitä epätasaisuudet maanpinnassa.

Toisella matkueella ei ollut minkäänlaista yhtäläisyyttä sen kanssa, josta äskettäin olemme lukijoillemme kertoneet. Ensiksi oli se paljoa lukuisampi, vaikka se, katsottuna yhdessä ryhmässä ja matkan päästä näytti vaativan paljoa vähemmän tilaa, sillä ei siinä ollut muulia eikä sarvikarjaa, ei vaunuja eikä minkäänlaisia matkatavaroita. Äsken tulleet eivät olleet vastuksekseen ottaneet mukaansa vaimoja ja lapsia, vielä vähemmin kantotuoleja ja ylimyssukuisia naisia. Heidän joukossaan oli ainoastaan ratsastajia, aseilla varustettuja hampaihin asti. Jokaisella heistä oli takanaan poikkipuolin evässäkki ja puinen vesileili. Heidän pukunsa oli yhtä alkuperäinen eikä juuri monijaksoinen. Useimmilla ei ollut muita vaatteita kuin liinaiset housut, korkeat hirvennahkaiset säärystimet ja mokkasiinit5 ynnä serape yön varaksi.

.....

»Tasanko ei ole erittäin suuri,« virkkoi Henry. »Emme tarvitse mennä hyvin etäälle.«

»Se on laajempi kuin aavistattekaan, sennorito, sillä se on jatkuva jono mäkiä ja laaksoja pienessä astemitassa. Kiiruhtakaamme, muchacho, (nuorukainen) minulla on syyni miksi tahtoisin niin pian kuin mahdollista tasangon toiseen päähän.«

.....