Читать книгу Urantia-kirja - Urantia Foundation - Страница 158

15:6.1 (172.3) Alkuperään katsomatta avaruuden erilaiset sfäärit ovat sijoitettavissa seuraaviin pääluokkiin:

15:6.2 (172.4) 1. Auringot — avaruuden tähdet.

15:6.3 (172.5) 2. Avaruuden pimeät saarekkeet.

15:6.4 (172.6) 3. Vähäisemmät taivaankappaleet: komeetat, meteorit ja pikkuplaneetat.

15:6.5 (172.7) 4. Planeetat, asutut maailmat mukaan luettuina.

15:6.6 (172.8) 5. Arkkitehtoniset sfäärit — toimeksiannon mukaan tehdyt maailmat.

15:6.7 (172.9) Arkkitehtonisia sfäärejä lukuun ottamatta kaikilla taivaankappaleilla on ollut kehityksellinen alkuperä, kehityksellinen siinä mielessä, ettei niitä ole saatettu olevaisiksi Jumaluuden käskystä; evolutionaarisia siinä mielessä, että Jumalan luomisteot ovat tulleet julki ajallis-avaruudellisen tekniikan avulla, Jumaluuden lukuisten luotujen ja olevaistettujen älyllisten olentojen toiminnan kautta.

15:6.8 (172.10) Auringot. Kysymys on avaruuden tähdistä kaikissa olemassaolonsa eri vaiheissa. Jotkin ovat yksinäisiä, kehittyviä avaruusjärjestelmiä; toiset ovat kaksoistähtiä, supistuvia tai häviäviä planeettajärjestelmiä. Avaruuden tähdet esiintyvät peräti tuhannessa erilaisessa vaiheessa ja asteessa. Teille ovat tuttuja auringot, jotka säteilevät valoa yhdessä lämmön kanssa, mutta on olemassa myös aurinkoja, jotka loistavat lämmötöntä valoa.

15:6.9 (172.11) Ne biljoonat ja taas biljoonat vuodet, jotka tavallinen aurinko säteilee keskeytyksettä lämpöä ja valoa, kuvaavat hyvin sitä valtavaa energiamäärää, joka sisältyy jokaiseen materiayksikköön. Näihin fyysisen aineen näkymättömiin partikkeleihin sitoutunut aktuaalinen energiamäärä on lähes mielikuvituksellinen. Ja tämä energia vapautuu lähes kokonaan valoksi muuttuneena hehkuvien aurinkojen sisällä vallitsevan suunnattoman lämpöpuristuksen ja siihen liittyvien energiatoimintojen kohteeksi joutuessaan. Muut olosuhteet aiheuttavat lisäksi sen, että nämä auringot kykenevät muuntamaan ja lähettämään edelleen paljon siitä avaruuden energiasta, joka joutuu niiden tielle niiden kulkiessa vakiintuneita ratojaan. Aurinkodynamot vetävät itseensä ja jakavat sittemmin eteenpäin monia fyysisen energian vaiheita ja kaikkia materian muotoja. Toimiessaan automaattisina voiman valvonta-asemina auringot palvelevat näin paikallisina energian kiertokulun kiihdyttiminä.

15:6.10 (172.12) Orvontonin superuniversumia valaisee ja lämmittää yli kymmenenbiljoonaa liekehtivää aurinkoa. Nämä auringot ovat havaittavissanne olevan astronomisen järjestelmän tähdet. Yli kaksibiljoonaa niistä on liian etäistä ja liian pientä tullakseen koskaan Urantialta havaituiksi. Mutta niin monta lasillista kuin maailmanne valtamerissä on vettä, niin monta aurinkoa on kokonaisuniversumissa.

15:6.11 (173.1) Avaruuden pimeät saarekkeet. Nämä ovat niitä kuolleita aurinkoja ja muita suuria materiakertymiä, jotka ovat valottomia ja lämmöttömiä. Pimeillä saarekkeilla on toisinaan suunnaton massa, ja niillä on voimakas vaikutus universumin tasapainoon ja energian manipulointiin. Joidenkin tällaisten valtavien massojen tiheys on lähes uskomaton. Ja tämä suuri massan keskittyminen tekee mahdolliseksi näiden pimeiden saarekkeiden toimia voimakkaina tasapainopyörinä, jotka pitävät naapurustossa olevia suuriakin järjestelmiä tehokkaassa otteessaan. Monissa konstellaatioissa ne pitävät yllä gravitaatiovoimatasapainoa. Monet fyysiset järjestelmät, jotka muutoin ajautuisivat nopeasti tuhoon lähistöllä oleviin aurinkoihin syöksymällä, pysyvät turvallisesti näiden suojelevien pimeitten saarekkeitten vetovoiman otteessa. Juuri sen vuoksi, että ne toimivat tällä tavalla, kykenemme määrittelemään niiden tarkan sijainnin. Olemme mitanneet valaisevien taivaankappaleiden gravitaatiovoiman ja voimme sen vuoksi laskea avaruuden pimeiden saarekkeiden täsmällisen koon ja sijainnin; saarekkeiden, jotka toimivat sangen tehokkaasti pitääkseen tietyn systeemin vakaasti radallaan.

15:6.12 (173.2) Avaruuden vähäisemmät kappaleet. Avaruudessa kiertelevät ja kehittyvät meteorit ja muut pienet materiapartikkelit merkitsevät suunnatonta energian ja aineellisen substanssin kertymää.

15:6.13 (173.3) Monet komeetat ovat aurinkojen emäkehristä irronneita vakiintumattomia ja villeinä kulkevia jälkeläisiä. Ne joutuvat vähitellen keskisen, hallitsevan auringon kontrolliin. Komeetoilla on myös lukuisia muita alkulähteitä. Komeetan pyrstö suuntautuu aina poispäin sitä puoleensa vetävästä kappaleesta tai auringosta, mikä johtuu sen suuresti laajentuneiden kaasujen sähköisestä reaktiosta sekä auringosta virtaavien valon ja muiden energioiden tosiasiallisesta paineesta. Tämä ilmiö onkin yksi positiivinen todiste valon ja siihen liittyvien energioiden reaalisuudesta; se osoittaa, että valolla on paino. Valo on reaalinen substanssi, se ei ole vain hypoteettisen eetterin aaltoja.

15:6.14 (173.4) Planeetat. Nämä ovat niitä suurehkoja materiakasautumia, jotka kulkevat radallaan auringon tai jonkin muun taivaankappaleen ympäri. Kokonsa puolesta ne vaihtelevat pikkuplaneetoista suunnattoman suuriin kaasumaisiin, nestemäisiin tai kiinteisiin sfääreihin. Sellaiset kylmät maailmat, jotka ovat rakentuneet avaruudessa ajelehtivan materiaalin yhteenkertymistä, ovat älyllisten asukkaiden asuinsijoina monia muita planeettoja ihanteellisempia, aina kun ne sattuvat olemaan sopivassa suhteessa lähellä olevaan aurinkoon. Kuolleet auringot eivät yleensä sovellu elämän ylläpitämiseen. Tavallisesti ne ovat liian kaukana elävästä, hehkuvasta auringosta, ja sitä paitsi ne ovat aivan liian massiivisia; painovoima on niiden pinnalla suunnaton.

15:6.15 (173.5) Teidän superuniversumissanne ei edes yksi kylmä planeetta neljästäkymmenestä kelpaa kaltaistenne olentojen asuttamiseen. Korkeamman elämänmuodon tyyssijoiksi sopimattomia ovat tietenkin myös hirvittävän kuumat auringot ja kaukana auringosta olevat jääkylmät maailmat. Aurinkokunnassanne on nykyisellään vain kolme elämän ylläpitämiseen soveltuvaa planeettaa. Urantia on kokonsa, tiheytensä ja sijaintinsa puolesta sekä monissa muissakin suhteissa ihmisasutuksen kannalta ihanteellinen.

15:6.16 (173.6) Fyysisen energian käyttäytymistä koskevat lait ovat pohjimmiltaan universaalisia, mutta paikallisesti vaikuttavilla tekijöillä on paljon tekemistä niiden fyysisten olojen kanssa, jotka yksittäisillä planeetoilla ja paikallisjärjestelmissä vallitsevat. Avaruuden lukemattomille maailmoille on ominaista luodun elollisuuden ja muiden elollisten ilmentymien miltei loputon erilaisuus. Samaan järjestelmään kuuluvan ryhmän maailmoilla on kuitenkin tiettyjä yhtymäkohtia, samalla kun on myös olemassa älyllisen elollisuuden universumikohtainen malli. Samaan fyysiseen virtapiiriin kuuluvien ja universumien loputtomalla kehällä lähellä toisiaan olevien planeettajärjestelmien välillä on fyysisiä sukulaisuussuhteita.