Pariisin Notre-Dame 1482
Реклама. ООО «ЛитРес», ИНН: 7719571260.
Оглавление
Victor Hugo. Pariisin Notre-Dame 1482
ENSIMMÄINEN KIRJA
I. Suursali
II. Pierre Gringoire
III. Herra kardinaali
IV. Mestari Jacques Coppenole
V. Quasimodo
VI. Esmeralda
TOINEN KIRJA
1. Kharybdiista Skyllaan
II. Grève-tori
III. "Besos para golpes" [Suudelmia lyönneistä.]
IV. Mitä vastuksia kauniin naisen seuraaminen kadulla myöhään illalla tuottaa
V. Rikottu ruukku
VI. Hääyö
KOLMAS KIRJA
I. Notre-Dame
II. Pariisi linnun silmillä nähtynä
NELJÄS KIRJA
I. Jumaliset sielut
II. Claude Frollo
III. "Immanis pecoris custos, immanior ipse." [Kauhea on karjan paimen, kauheampi karja itse.]
IV. Koira ja hänen isäntänsä
V. Jatkoa Claude Frolloon
VI. Epäsuosio
VIIDES KIRJA
I. "Abbas beati Martini" [Pyhän Martinuksen luostarin apotti]
II. Tämä surmaa tuon
KUUDES KIRJA
I. Puolueeton silmäys entisajan tuomarikuntaan
II. Rotankolo
III. Kertomus maissileivästä
IV. Kyynel vesipisarasta
V. Loppu tarinaan maissileivästä
SEITSEMÄS KIRJA
I. Mitä vaaroja on salaisuuden uskomisesta vuohelle
II. Pappi ja filosofi – kaksi eri miestä
III. Kellot
IV. 'AN'AGKH
V. Kaksi mustakaapua
VI. Ulkosalla kuultujen kirousten vaikutus<
VII. Kummitus
VIII. Etu virralle päin olevista ikkunoista
KAHDEKSAS KIRJA
I. Kuihtuneeksi lehdeksi muuttunut kultaraha
II. Jatkoa kuihtuneeksi lehdeksi muuttuneeseen kultarahaan
III. Loppu kuihtuneeksi lehdeksi muuttuneeseen kultarahaan
IV. "Lasciate ogni speranza."
V. Äiti
VI. Kolme erilaista miessydäntä
YHDEKSÄS KIRJA
I. Kuumeessa
II. Kyttyräselkä, silmäpuoli, nilkku
III. Kuuro
IV. Hietakiveä ja kristallia
V. Punaisen oven avain
VI. Jatkoa Punaisen oven avaimeen
KYMMENES KIRJA
I. Gringoire keksii hyviä keinoja Bernhardiinilaiskadulla
II. Rupea kulkuriksi
III. Eläköön ilo!
IV. Tyhmä ystävä
V. Kammio, jossa Ranskan Ludvig herra lukee rukouksiaan
VI. Puukko tupessa
VII. Châteaupers apuun!
YHDESTOISTA KIRJA
I. Pieni kenkä
II. "La creatura hella blanco vestita"
III. Febuksen avioliitto
IV. Quasimodon avioliitto
VICTOR HUGO
Отрывок из книги
Tänään [Tarkoittaa päivää, jona Hugo aloitti teoksensa kirjoittamisen v. 1830. – Suomentajan huomautus.] on kolmesataa neljäkymmentäkahdeksan vuotta, kuusi kuukautta ja yhdeksäntoista päivää siitä, kun pariisilaiset heräsivät kaikista Citén, Yliopiston ja Kaupungin [Pariisin kaupunginosien vanhat nimet. – Suomentajan huomautus] kirkontorneista kaikuvaan kellojen soittoon.
Tammikuun 6. päivä v. 1482 ei suinkaan ollut sellainen päivä, joka mainittaisiin historiassa. Mikään merkittävä tapaus ei tuona varhaisena aamuhetkenä saanut Pariisin kirkonkelloja ja asukkaita liikkeelle. Siihen ei antanut aihetta pikardilaisten tai burgundilaisten hyökkäys, ei juhlakulkueessa kannettu pyhäinjäännöslipas, ei ylioppilaiden meteli Laasin viinitarhoissa, ei "meidän ankaran herramme ja kuninkaamme" saapuminen Pariisiin, eikä edes varaskoplan, miesten ja naisten kiinnostava hirttäminen teloituspaikalla. Syynä ei liioin ollut nauhuksin ja sulkatöyhdöin koristautuneiden lähettiläiden saapuminen, mikä ei suinkaan ollut harvinaista viidennellätoista vuosisadalla. Olihan kulunut vasta pari päivää tuollaisen seurueen tulosta kaupunkiin. Se oli flaamilaisten lähetystö, joka oli tulollaan tuottanut aika lailla harmia Bourbonin kardinaalille, jonka oli kuninkaan mieliksi otettava ystävällisesti vastaan noiden flaamilaisten pormestarien remakka joukko ja huvitettava heitä palatsissaan "hyvin kauniilla moraliteetilla, pilalla ja ilveilyllä" rankkasateen kastellessa hänen portaikolleen ripustetut kallisarvoiset seinäverhot.
.....
Tämä puhe karmi Gringoiren selkäpiitä.
– Sieluni kautta, hyvin puhuttu! Clopin Trouillefou saarnaa kuin paavi, huusi Galilean keisari lyöden sarkkansa säpäleiksi työntääkseen pöytänsä syrjään.
.....