Pariisin Notre-Dame 1482

Оглавление

Victor Hugo. Pariisin Notre-Dame 1482

ENSIMMÄINEN KIRJA

I. Suursali

II. Pierre Gringoire

III. Herra kardinaali

IV. Mestari Jacques Coppenole

V. Quasimodo

VI. Esmeralda

TOINEN KIRJA

1. Kharybdiista Skyllaan

II. Grève-tori

III. "Besos para golpes" [Suudelmia lyönneistä.]

IV. Mitä vastuksia kauniin naisen seuraaminen kadulla myöhään illalla tuottaa

V. Rikottu ruukku

VI. Hääyö

KOLMAS KIRJA

I. Notre-Dame

II. Pariisi linnun silmillä nähtynä

NELJÄS KIRJA

I. Jumaliset sielut

II. Claude Frollo

III. "Immanis pecoris custos, immanior ipse." [Kauhea on karjan paimen, kauheampi karja itse.]

IV. Koira ja hänen isäntänsä

V. Jatkoa Claude Frolloon

VI. Epäsuosio

VIIDES KIRJA

I. "Abbas beati Martini" [Pyhän Martinuksen luostarin apotti]

II. Tämä surmaa tuon

KUUDES KIRJA

I. Puolueeton silmäys entisajan tuomarikuntaan

II. Rotankolo

III. Kertomus maissileivästä

IV. Kyynel vesipisarasta

V. Loppu tarinaan maissileivästä

SEITSEMÄS KIRJA

I. Mitä vaaroja on salaisuuden uskomisesta vuohelle

II. Pappi ja filosofi – kaksi eri miestä

III. Kellot

IV. 'AN'AGKH

V. Kaksi mustakaapua

VI. Ulkosalla kuultujen kirousten vaikutus<

VII. Kummitus

VIII. Etu virralle päin olevista ikkunoista

KAHDEKSAS KIRJA

I. Kuihtuneeksi lehdeksi muuttunut kultaraha

II. Jatkoa kuihtuneeksi lehdeksi muuttuneeseen kultarahaan

III. Loppu kuihtuneeksi lehdeksi muuttuneeseen kultarahaan

IV. "Lasciate ogni speranza."

V. Äiti

VI. Kolme erilaista miessydäntä

YHDEKSÄS KIRJA

I. Kuumeessa

II. Kyttyräselkä, silmäpuoli, nilkku

III. Kuuro

IV. Hietakiveä ja kristallia

V. Punaisen oven avain

VI. Jatkoa Punaisen oven avaimeen

KYMMENES KIRJA

I. Gringoire keksii hyviä keinoja Bernhardiinilaiskadulla

II. Rupea kulkuriksi

III. Eläköön ilo!

IV. Tyhmä ystävä

V. Kammio, jossa Ranskan Ludvig herra lukee rukouksiaan

VI. Puukko tupessa

VII. Châteaupers apuun!

YHDESTOISTA KIRJA

I. Pieni kenkä

II. "La creatura hella blanco vestita"

III. Febuksen avioliitto

IV. Quasimodon avioliitto

VICTOR HUGO

Отрывок из книги

Tänään [Tarkoittaa päivää, jona Hugo aloitti teoksensa kirjoittamisen v. 1830. – Suomentajan huomautus.] on kolmesataa neljäkymmentäkahdeksan vuotta, kuusi kuukautta ja yhdeksäntoista päivää siitä, kun pariisilaiset heräsivät kaikista Citén, Yliopiston ja Kaupungin [Pariisin kaupunginosien vanhat nimet. – Suomentajan huomautus] kirkontorneista kaikuvaan kellojen soittoon.

Tammikuun 6. päivä v. 1482 ei suinkaan ollut sellainen päivä, joka mainittaisiin historiassa. Mikään merkittävä tapaus ei tuona varhaisena aamuhetkenä saanut Pariisin kirkonkelloja ja asukkaita liikkeelle. Siihen ei antanut aihetta pikardilaisten tai burgundilaisten hyökkäys, ei juhlakulkueessa kannettu pyhäinjäännöslipas, ei ylioppilaiden meteli Laasin viinitarhoissa, ei "meidän ankaran herramme ja kuninkaamme" saapuminen Pariisiin, eikä edes varaskoplan, miesten ja naisten kiinnostava hirttäminen teloituspaikalla. Syynä ei liioin ollut nauhuksin ja sulkatöyhdöin koristautuneiden lähettiläiden saapuminen, mikä ei suinkaan ollut harvinaista viidennellätoista vuosisadalla. Olihan kulunut vasta pari päivää tuollaisen seurueen tulosta kaupunkiin. Se oli flaamilaisten lähetystö, joka oli tulollaan tuottanut aika lailla harmia Bourbonin kardinaalille, jonka oli kuninkaan mieliksi otettava ystävällisesti vastaan noiden flaamilaisten pormestarien remakka joukko ja huvitettava heitä palatsissaan "hyvin kauniilla moraliteetilla, pilalla ja ilveilyllä" rankkasateen kastellessa hänen portaikolleen ripustetut kallisarvoiset seinäverhot.

.....

Tämä puhe karmi Gringoiren selkäpiitä.

– Sieluni kautta, hyvin puhuttu! Clopin Trouillefou saarnaa kuin paavi, huusi Galilean keisari lyöden sarkkansa säpäleiksi työntääkseen pöytänsä syrjään.

.....