Читать книгу Seitsemän veljestä - Aleksis Kivi - Страница 6

Makeasti oravainen

Makaa sammalhuoneessansa;

Sinnepä ei Hallin hammas

Eikä metsämiehen ansa

Ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan korkeasta

Katselee hän mailman piirii,

Taisteloa allans' monta;

Havu-oksan rauhan-viiri

Päällänsä liepoittaa.

Mikä elo onnellinen

Keinuvassa kehtolinnass'!

Siellä kiikkuu oravainen

Armaan kuusen äitinrinnass':

Metsolan kantele soi!

Siellä torkkuu heiluhäntä

Akkunalla pienoisella,

Linnut laulain taivaan alla

Saattaa hänen iltasella

Unien Kultalaan.