Читать книгу Rikas eno: Laulunsekainen huvinäytelmä kahdessa näytöksessä - Blanche Fisher Wright - Страница 10

VESTERKVIST. KUMMELLUND.

Kummellund (erikseen). No tuhannen tynnyriä! Eikö hän ole täällä taas!

Vesterkvist. Nöyrin palvelianne, herra majuri; toivon että voitte hyvin.

Kummellund. Oh, kyllä minä voin – mutta minulla on niin hiton kiire – enkä koskaan saa minkäänlaista rauhaa.

Vesterkvist. Samoin on minunkin laitani – muuten on siellä hyvin kaunis ilma ulkona ja mahdottoman paljon väkeä kävelemässä.

Kummellund. Vai niin – oikein on synti olla sisällä tänään. (erikseen) Millä saakelin tavalla pääsisin hänestä? (Kovaa). Aiotte varmaan eläintarhaan tänään?

Vesterkvist. En aijo – kun on niin kuuma siellä ulkona, niin minä mieluimmin pysyn huoneissa. Miten tällaiset pohjoiseenpäin olevat huoneet sentään ovat vilpoiset ja hauskat. Minä viihdyn niin erinomaisen hyvin täällä.

Kummellund. Mutta herra, minä pyydän anteeksi, odotan muutamia ystäviä tänne illaksi.

Vesterkvist. Sepä hauskaa! Pyydän, olkaa huoletta – minullahan on myös kunnia laskea itseni ystäväinne lukuun.

Kummellund (itsekseen). Hitto vie, kutsumatta.

Vesterkvist. Minä arvasin, että tulee vieraita, koska palvelijoilla oli niin paljon hyörinää siellä ulkona; ja majurin palvelija käyttäytyi hiukan kömpelösti, mutta minä autoin hänet jaloilleen taas; minä näin että palvelijat kantoivat sokerihyytelöjä edes ja takaisin – miten on, ottaako majuri hyytelöt Pol'ilta vai Davidson'ilta?

Kummellund (erikseen). Täytyy todellakin löytyä jäätä vatsassa, voidakseen olla noin hävytön. (Kovaa). Tässä seison ja pidättelen herra Vesterkvistiä. – Teillä on varmaan hyvin paljon tehtävää näin iltapäivällä. (Aikoo mennä).

Vesterkvist. Ei laisinkaan, herra majuri. Iltapäivät kulutan huvituksissa ja aamupäivät samaten.

Kummellund. Niin, niin, mutta! Teillä on varmaan jotain erityistä asiaa minulle, koska olette noin vartavasten vaivanneet itseänne. Mutta eikö sopisi tulla jonain toisena päivänä, koska minulla nyt on niin – suokaa anteeksi – suokaa anteeksi, että minä – (aikoo taasen lähteä).

Vesterkvist. Ei mitään erityistä asiaa, vaan kun kuulin, että majuri on jälleen saanut lankonsa kotiin monivuotisen poissaolon jälkeen, pistäysin sentähden ohikulkeissani sisään onnittelemaan. Se on varmaan hänen tähtensä kun tämä juhla tänään pidetään?