Читать книгу Rikas eno: Laulunsekainen huvinäytelmä kahdessa näytöksessä - Blanche Fisher Wright - Страница 5

EDELLISET. TUOMAS

(syöksyy sisään revityin takinkauluksin).

Kummellund. Mitä tämä tahtoo sanoa? Minkä näköinen sinä olet lurjus?

Tuomas (itkien). Olen saanut niin hävyttömästi selkääni teidän tähtenne herra majuri.

Kummellund. Se on hyvä; mutta minkätähden et ensin riisunut hännystakkia päältäsi? Kuinka uskallat tuolla lailla repiä vaatteesi?

Tuomas. Ettäkö olisin riisunut takin ensin pois? Teki se kipeätä vaikka oli takki päällänikin.

Kummellund. Kuka sitte löi sinua?

Tuomas (yhä vielä itkien). Kreivillä, joka asuu tuolla ylempänä, on muuan pitkä koikelo palvelijana, ja hän on aina niin hävytön silloin, kun minulla on tämä nuttu päälläni, niin että se on kerrassaan sikamaista.

Kummellund. No, entäs sitte?

Tuomas. Äsken juuri kohtasin hänet portaissa, ja hän sanoi: eikö ole hävytöntä, että tuo käki pukee renkinsä kultakaulustakkiin?

Kummellund. Se roisto!

Tuomas. Silloin sanoin minä, ett'ei hänen tarvitse kutsua minun herraani käeksi, olkoon hän millainen tahansa.

Kummellund. Onko nyt kummia kuultu?

Tuomas. Ja minä sanoin, että minun isäntäni on yhtä hyvä kuin hänenkin. Minun isäntäni on samalla majuri ja ritari, ja hänellä on kunniamerkkiä ja nauhoja, sanoin minä.

Kummellund. Se oli hyvin sanottu, poikani; – No mitä hän siihen vastasi?

Tuomas. Eikö ole liikaa, sanoi hän, että tuonlaiselle sillinkuristajalle annetaan kunniamerkkejä ja nauhoja, sanoi hän.

Kummellund (ottaa Tuomasta kauluksesta). Kyllä minä sinut kuristan! – No, mitä sanoit sinä siihen?

Tuomas. Enhän minä siihen mitään sanonut, mutta hän hyökkäsi kuin tiikeri kimppuuni ja repi silmät päästäni, jotta näytän sellaiselta että saan ihan hävetä silmät päästäni. Minä olen niin harmissani … sanon itseni irti paikastani … minulla on liian pieni palkka, sanon minä.

Kummellund. Minä sanon että sinulla on parempi palkka kuin olet toivonutkaan.

Tuomas. Ei ole sanottu, että minun pitää saada selkääni samaan 50 riksiin vuodessa.

Kummellund. No, kiiruhda nyt siistimään itseäsi vaan – vieraani ovat pian täällä – äläkä unhoita, että sinun tulee palvella ruokapöydässä, ja muista että asetat hyvän viinin minun ja hienoimpien vieraitteni eteen ja sitä huonompaa niille toisille. Ja katso, ettei minun konttoristini syö kaikkia mitä pöydällä on. He syövät kun haikalat; sinä laitat niin, että he saavat ruoka-astiat vasta sitte, kun ne ovat melkein tyhjät. Minä en tunne mitään ikävämpiä kuin kaupanhoitajat, joilla on suuret vatsat ja ovat lihavia ja paisuvat kuin maapapit.

Tuomas Niin mutta he syövät minut sensijaan.

Kummellund. Hyvää ruokahalua vaan! Luuletko, että sinua muuten olisi pehmeäksi naputettu? No, mitä siinä vielä seisot ja töllistelet! Lähde tiehesi nyt! Jos lankoni, se merimies, tulee, niin käsket hänen mennä hiiteen, samaten kuin kirjuri Vesterkvistinkin, ymmärrätkö? Mutta ole sentään heitä kohtaan niin kohtelias kuin suinkin voit. No, nyt mentiin. (Ajaa Tuomaan ulos).