Читать книгу Persialaisia kirjeitä - Charles de Secondat baron de Montesquieu - Страница 5

Sisällysluettelo

Persialaisista kirjeistä (1754).

Persialaisissa kirjeissä on lukijoita eniten miellyttänyt se seikka, että he ovat niistä aavistamattaan keksineet romaanin. He ovat nähneet sen alun, kehkeymisen ja lopun: eri henkilöt on yhdistetty toisiinsa ikäänkuin siteellä. Mitä kauemmin he oleskelevat Euroopassa, sitä vähemmän ihmeellisiltä ja omituisilta näyttävät tämän maailmanosan tavat heidän silmissään, samalla kun tämä ihmeellisyys ja omituisuus vaikuttaa heihin voimakkaammin tai heikommin heidän erilaisten luonteittensa mukaan. Toiselta puolen yltyy sekasorto aasialaisessa vaimolassa sitä suuremmaksi, mitä kauemmin Usbek viipyy poissa, so., mitä enemmän vimma kasvaa ja rakkaus vähenee.

Muutoin saavat tämäntapaiset romaanit yleensä menestystä osakseen, koska kukin pääsee niiden avulla selville omasta tilastaan, mikä opettaa paremmin eläytymään intohimoihin kuin kaikki mahdolliset kertomukset niistä. Ja siinä on muuan syy niiden muutamien viehättävien teosten saavuttamaan menestykseen, jotka ovat ilmestyneet Persialaisten kirjeiden jälkeen.

Vihdoin voidaan tavallisissa romaaneissa sallia sivukertomuksia vain silloin kun ne muodostavat oman romaaninsa. Niihin ei kävisi sekoittaminen yleisiä mietteitä, koska se häiritsisi teoksen tarkoitusta ja luonnetta, sen henkilöitä kun ei ole varsinaisesti koottu lausumaan mielipiteitään. Mutta kirjemuodossa, missä toimivia henkilöitä ei ole erikoisesti valittu ja missä käsitellyt aiheet eivät ole riippuvaisia mistään kaavasta tai ennakolta laaditusta suunnitelmasta, jää tekijälle otollinen tilaisuus liittää romaaniinsa filosofiaa, politiikkaa ja siveysoppia ja yhdistää kaikki tämä salaisella ja ikäänkuin tuntumattomalla siteellä.

Persialaisten kirjeiden menekki oli alussa niin suunnaton, että kirjakauppiaat tekivät kaikkensa saadakseen niihin jatkoa. He nykivät hihasta jokaista, jonka vain tapasivat, ja sanoivat: "Hyvä herra, laatikaapa minulle Persialaisia kirjeitä."

Mutta siitä, mitä minä juuri sanoin, käy riittävästi ilmi, ettei niihin voida laatia jatkoa ja että niitä vielä vähemmän voidaan sekoittaa jonkun toisen käden kirjoittamiin kirjeisiin, kuinka nerokkaita nämä sitten saattaisivat ollakin.

Niissä on muutamia piirteitä, joita monet ihmiset ovat pitäneet varsin uskallettuina. Mutta heitä minä pyydän ottamaan huomioonsa tämän teoksen laadun. Ne persialaiset, jotka näyttelevät niissä suurta osaa, olivat yht'äkkiä siirtyneet Eurooppaan, so., toiseen maailmaan. Oli aika, jolloin heidät oli pakostakin esitettävä tietämättöminä ja ennakkoluuloisina: silloin oli asianamme vain osottaa heidän ajatustensa syntyminen ja kehkeäminen. Heidän ensimmäiset mietteensä olivat välttämättä kummallisia: ilmeisesti ei ollut muuta tehtävää kuin luoda heihin se kummallisuuden laji, joka soveltuu älykkyyteen; oli vain kuvattava se tunne, minkä heissä oli herättänyt kukin oudolta näyttävä asia. Puhumattakaan siitä, että tekijällä olisi ollut tarkoitus kajota johonkin uskontomme perusaatteeseen, ei hän edes aavistanut olleensa varomaton. Näihin piirteisiin on aina liittynyt hämmästyksen ja kummastelun tunne, eikä suinkaan tutkimisen ja vielä vähemmän arvostelemisen ajatus. Puhuessaan meidän uskonnostamme eivät nämä persialaiset saa näyttää tietävämmiltä kuin puhuessaan meidän tavoistamme ja tottumuksistamme. Ja jos meidän opinkappaleemme ovat heidän mielestään joskus omituisia, leimaa tätä omituisuutta aina täydellinen tietämättömyys niistä siteistä, jotka liittävät nämä opinkappaleet ja meidän muut totuutemme toisiinsa.

Rakkaus, jota tekijä tuntee näitä suuria totuuksia kohtaan, on saanut hänet näin puolustautumaan, puhumattakaan ihmissuvulle kuuluvasta kunnioituksesta, ihmissuvulle, jota ei ole suinkaan tahdottu iskeä arimpaan paikkaan. Lukijaa pyydetään siis lakkaamatta pitämään niitä piirteitä, joista puhun, sellaisten ihmisten hämmästyksen seurauksina, joilla oli pakostakin syytä hämmästyä, tai sellaisten miesten lausumina yllätysväitteinä, jotka eivät edes kyenneet niitä lausumaan. Häntä pyydetään huomaamaan, että koko viehätys johtui todellisten asioiden ja niiden omituisen, lapsellisen tai eriskummaisen havaitsemistavan välillä vallinneesta alituisesta vastakohtaisuudesta. Varmasti ovat Persialaisten kirjeiden luonne ja tarkoitus niin ilmeiset, ettei niistä saata milloinkaan erehtyä kukaan muu kuin se, joka itse tahtoo erehtyä.