Читать книгу Kuinka anopista päästään - Diana Manuel Juan - Страница 4

Federico. Sittemmin Juan ja Rafael.

FEDERICO. Hän on ilmeinen enkeli, ja tämä lempeä olento, itse hiljamieli, hänkö ottaisi äitinsä ja iso-äitinsä kanssa riitaantuakseen?

JUAN (tulee perä-ovesta ja ilmoittaa). Don Rafael de Cardennas.

FEDERICO. Kuinka! Don Rafael?

JUAN. Tuossa on hän jo. (Vetäytyy takaisin.)

RAFAEL (oven suussa). Federico!

FEDERICO. Rafael!

RAFAEL. Kuinka minä olen sinua ikävöinnyt.

FEDERICO. Kallis ystävä, sinäkö Toledossa?

RAFAEL. Minä tulin juuri nyt rautatien junalla.

FEDERICO. Kuinka pitkään aikaan me emme ole toinen toistamme nähneet!

Et ole kolmeen vuoteen minulle mitään tietoa antanut.

RAFAEL. Tulen sen vuoksi nyt viimeistä kertaa sinua syleilläkseni.

FEDERICO. Viimeistä kertaa?

RAFAEL. Niin Federico, minä olen sangen onnetoin.

FEDERICO. Onnetoin? No, niin oikein, minä muistan, sinä elit yhdessä anoppisi kanssa.

RAFAEL. Anoppini on kuollut.

FEDERICO. Tuo raukka, ja sinä puhut vielä onnettomuudesta? Kuinka siis rouvasi jaksaa?

RAFAEL. Hän on myös kuollut.

FEDERICO. Vai niin, kyllä nyt ymmärrän onnettomuutesi.

RAFAEL. Jo kolme vuotta takaperin hän meni mättääsen, tämän surun on aika haihduttanut.

FEDERICO. Haihduttanut? Etkös ollut onnellinen avioliitossasi?

RAFAEL. Me rakastimme toinen toistamme, että olimme hulluksi tulla; mutta lempo osasi pariimme; anoppi asui tykönämme.

FEDERICO. Aivan oikein, lempo ja anoppi ovat yhtä.

RAFAEL. Onnemme meni hiiteen. Ystäväni, jos nait —

FEDERICO. Kuukausi aikaa minä sen jo tein.

RAFAEL. Entä onko sinullakin anoppi?

FEDERICO. Kaksi yhden verosta.

RAFAEL (peljästyneenä). Kaksi? Kuinka se on mahdollista?

FEDERICO. Ilman mitään mutkia, rouvani äiti ja iso-äiti.

RAFAEL. Onneton itseäsi, sinä olet siis niellyt kaksi arsenikki-palleroa. Tuosta on hirmuinen remahus syntyvä!

FEDERICO. Toinen anoppi heittää nuoran kaulaani, toinen sillä kurkkuani kuristaa.

RAFAEL. Niin aina, niin aina, minä tunnen sen perinpohjin, tuon anoppitaudin. Paksun kirjan saisin minä kokoon tämän taudin laadusta ja eri asteista. Anoppimuori sadan peninkulman päässä pariskunnasta, on kolmas aste, – anoppi samassa asuinpaikassa on toinen, – mutta anoppi samassa talossa, samassa huoneessa uhrinsa kanssa, tämä on (juhlallisella äänellä), tämä on anoppi ensimäisessä asteessa, hai-kala, joka saaliinsa säälimättä lätkäisee.

FEDERICO. Paras keino anoppein suhteen siis olisi heidän siirtämisensä ensimäisestä asteesta toiseen.