Читать книгу Scapinin vehkeilyt - Жан-Батист Мольер, Жан-Батист Поклен Мольер, Мольер (Жан-Батист Поклен) - Страница 6

Octave. Scapin. Silvestre.

Scapin (Octavelle). Ja te, olkaa te valmis astumaan kyllin lujana isänne eteen.

Octave. Vapisen jo edeltäkäsin ajatellessani hänen tuloaan. Mitenkä voin voittaa luonnollisen arkuuteni?

Scapin. Ei auta. Jollette rohkeasti torju ensi hyökkäystä, niin hän vetoaa heikkouteenne ja kohtelee teitä kuin mitäkin lasta. Harjoitelkaamme hiukan teidän osaanne, nähdäksemme voitteko rohkeasti vastata kaikkiin isänne kysymyksiin. No niin, näyttäkää nyt oikein päättäväiseltä, pää pystyyn, katse vakava – vakava.

Octave. Näinkö?

Scapin. Katsohan minua suoraan silmiin.

Octave. Näinkö?

Scapin. Hyvä. Kuvitelkaa nyt minua isäksenne, joka saapuu kotia ja vastatkaa ikäänkuin hänelle itselleen – Mitä, roisto, lurjus, hulttio, kunnoton poika! Uskallatko vielä tulla silmieni eteen, kaiken tämän kunniattomuutesi, kaiken tämän viheliäisen vehkeilysi jälkeen minun poissaollessani? Sekö on kasvatukseni hedelmä, sekö on kunnioitusta isääsi kohtaan? Ah! Sinä! Uskallatkin, hävytöin, mennä isäsi suostumuksetta, salassa naimisiin! Vastaa, lurjus, vastaa! – No, hiisi vieköön, ettehän te avaa edes suutanne.

Octave. Olen aivan kuulevinani isäni puhuvan.

Scapin. No, niin juuri. Sen vuoksi älkää seiskö siinä kuin mikäkin poikakloppi.

Octave. Minä rohkaisen mieleni ja aijon vastata varmasti.

Scapin. Oikeinko totta?

Octave. Toden totta.

Silvestre. Tuolla tulee isänne.

Octave. Taivas, minä olen hukassa.