Читать книгу Scapinin vehkeilyt - Жан-Батист Мольер, Жан-Батист Поклен Мольер, Мольер (Жан-Батист Поклен) - Страница 8

Argante, Scapin ja Silvestre (taust.)

Argante (luullen olevansa yksin). Onko ennen kuultu mokomata?

Scapin (Silvestrelle). Hän on jo saanut asiasta vihiä ja nyt se panee hänen päänsä pyörälle, että hän puhuu siitä ääneen itsekseenkin.

Argante. Mikä julkea ajattelemattomuus.

Scapin (Silvestrelle). Kuunnelkaamme hiukan.

Argante. Haluaisinpa tietää, mitä he aikovat sanoa tuosta kauniista naimajutusta.

Scapin (its.). Kyllä jo olemme vähin sitä ajatelleet.

Argante. Uskaltavatkohan kieltää koko asian todenperäisyyden.

Scapin (its.). Ei, emme ajattelekkaan sitä.

Argante. Tai puolustavat sitä jollain tekosyyllä.

Scapin (its.). Se voisi kyllä käydä laatuun.

Argante. Aikovatkohan turhia lörpötyksiä lasketella.

Scapin (its.). Ehkä.

Argante. Mutta mistään valheista ei ole hyötyä heille.

Scapin (its.). Saammepahan nähdä.

Argante. Älkööt vaan uskotelko minulle mitään.

Scapin (its.). Parasta on olla vannomatta.

Argante. Kyllä minä korjaan varmaan paikkaan poikani, senkin hirtehisen.

Scapin (its.). Siitä pidämme kyllä huolen.

Argante. Ja tuo heittiö, Silvestre, saa maistaa keppiäni.

Silvestre (Scapinille). Ihmettelinkin jo minne hän minut oli unohtanut.

Argante (huomaten Silvestren). Ahaa! Siinähän te olettekin, viisas hovimestari, nuorison kaunis neuvoja.

Scapin. Herra Argante, on oikein hauska nähdä teidätkin taas kotona.

Argante. Päivää Scapin! (Silvestrelle.) Olette todellakin erinomaisesti seurannut määräyksiäni. Poikanihan on poissaoloni ajan käyttäytynyt perin viisaasti.

Scapin. Te voitte hyvin, kuten huomaan.

Argante. Varsin hyvin. (Silvestrelle.) Sinä et hiisku sanaakaan, hulttio, et niin sanaakaan.

Scapin. Ja matkanne oli hauska? Hä?

Argante. Hyvä Jumala! Varsin hauska. Antakaa minun hiukan edes haukkua rauhassa.

Scapin. Aijotteko haukkua?

Argante. Aijon kuin aijonkin.

Scapin. Ja ketä, herra Argante?

Argante (osoittaen Silvestreä). Tuota roistoa.

Scapin. Miksi?

Argante. Etkö ole sitten kuullut, mitä täällä on poissa ollessani tapahtunut?

Scapin. Olen kyllä kuullut puhuttavan joistakin pikkuseikoista.

Argante. Mitä? pikkuseikoista! sellainenko teko pikkuseikka!

Scapin. Olette hieman oikeassa.

Argante. Mikä röyhkeys!

Scapin. Se on totta.

Argante. Poika menee isänsä suostumuksetta naimisiin!

Scapin. Niin, sitä ei voi millään tavoin puolustaa. Mutta viisainta olisi sentään olla nostamatta koko asiasta sellaista melua.

Argante. Minä en ole samaa mieltä, tahdon nostaa melun oikein sydämmeni pohjasta. Mitä! Minulla ei ole sinun mielestäsi siis mitään syytä suuttua?

Scapin. On kyllä. Minäkin suutuin, kuin ensin sain asian tietää, ja innoissani teidän puolestanne annoin pojallenne aika ripityksen. Kysykää vaan häneltä itseltään, kuinka olen häntä läksyttänyt siitä, että hän niin vähän kunnioitti isäänsä, jonka jalkoja hänen olisi tullut suudella. Tuskinpa te itsekään olisitte voinut paremmin pauhata. Mutta mitä siitä? Vähän ajan päästä ajattelin, että kun asiaa oikein punnitsee, niin ei hän ollutkaan niin väärässä kuin ensin olisi voinut luulla.

Argante. Mitä sinä höpiset? Eikö hän ole väärässä naidessaan tuntemattoman noin vain suin päin?

Scapin. Poika raukka. Mitä sille voi? Kohtalo pakoitti.

Argante. Ahaa! Sepäs vasta erinomainen puolustus. Siten voi tehdä minkä mahdollisen rikoksen tahansa, pettää, varastaa, murhata ja sanoa sitten puolustuksekseen muka kohtalon pakoittamisen.