Читать книгу Viron kansalliskeittiö - Margit Mikk-Sokk - Страница 5

Matkustaessamme eri maihin koemme uusia ja jännittäviä makuja. Unohtumattomat hetket hyvän ruoan parissa ovat elämyksiä, jotka seuraavat meitä koko elämän.

Joka massa ruoka maistuu erilaiselta. Paikallinen luonto ja sen antimet ovat antaneet kansallisille keittiöille omat piirteensä.

Millainen on oikea virolainen maku? Kokeile leppeänä kesäiltana heinäsirkkojen sirityksen saattamana, miltä uudet perunat maistuvat suolan, tillin ja sulan voin kera tai purevana talvipäivänä sianpaisti hapankaalin tai verimakkara puolukkahillon kera.

Tässä kirjassa esittelemme sinulle perinteisiä virolaisia ruokia. Niitä on Virossa syöty vuosisatojen ajan ja edelleenkin niitä arvostetaan. Lukuisat niistä ovat helposti valmistettavia sinulle tutuista ja kotoisista ruokatarvikkeista. Niiden maku on kuitenkin varmasti ainutlaatuinen.

Viro on Itämeren reunalla sijaitseva pikkuvaltio, jonka ilmasto on pohjoismainen ja jossa on paljon koskematonta luontoa, kilometreittäin metsiä, niittyjä ja tyhjiä hiekkarantoja. Täällä on jokaista asukasta kohti kaksi hehtaaria metsää. Virolaiset ovat asuneet tällä liuskekivisellä maa-alalla jo yli 5000 vuoden ajan. Perinteinen virolainen keittiö on maanläheinen talonpoikaiskeittiö. Maanviljelyn leviämisestä alkaen pääasiallisena ruokana olivat erilaiset viljaruoat. Tärkeimmäksi näistä muodostui hapatetusta taikinasta valmistettu tumma ruisleipä. Musta leipä muuttui koko ruoan symboliksi, muilla ruoilla oli vain särpimen asema. Leipää pidettiin pyhänä. Virolainen sanonta sanookin: "Kunnioita leipää, leipä on vanhempi kuin me." Mustaa leipää arvostetaan Virossa edelleenkin. Leivän lisäksi paistettiin happamattomasta ohrajauhotaikinasta ohraleipää, myöhempinä aikoina myös vehnäjauhosta valmistettua hiivaleipää ja juhlien aikaan valkoista leipää. Virolle ominainen viljaruoka on myös talkkuna – keitetystä, kuivatusta ja jauhetusta sekaviljasta valmistettu karkea jauho, jota tavallisesti syödään piimän kera.