Читать книгу Gorgias - Plato - Страница 3

Sisällysluettelo

Koska allekirjoittaneen suomennos on määrätty "Filosoofisen kirjaston" ensi julkaisuksi, sallittanee minun tässä Kirjallisuuden Seuran pöytäkirjain ("Suomi" III: 15) johdolla muutamin sanoin kertoa, miten mainitun kirjaston hanke syntyi.

Lopulla Lokakuuta 1897 pantiin Seuran Taloustoimikunnassa vireille kysymys, eikö Seuran tulisi jollakin erityisellä tehtävällä ilmaista kiitollisuuttaan kansalaisten sille osottamasta suuresta suosiosta ja luottamuksesta, jota yhä karttuneet lahjat ja testamentit, yhä lisääntyvä Seuran jäsenten lukumäärä näyttivät todistavan, tehtävällä semmoisella, joka — kuten sihteeri lausui — "täyttäisi tuntuvan aukon kirjallisuudessamme, omankielisenä oppaana johdattaisi kansaamme tiedetten ylimmälle portaalle, saattaisi aatteiden avaran mailman sen tunnettavaksi, perustaisi itsenäistä, järkevää ajatuspartta". Semmoinen tehtävä oli puhujan mielestä etenkin arvokkaan filosoofisen kirjallisuuden suomentaminen, eikä ainoastaan sen vuoksi että, kuten jo J.W. Snellman v. 1870 lausui, siitä olisi apua kirjakielemme sieventymiselle, suomalaisen proosastiilin kehittymiselle, vaan senkin vuoksi, että "juuri filosoofinen kirjallisuus oli se, joka meillä vahvaa tukea kaipasi ja jota Seuran siis tällä haavaa sopi ennen muuta hoimiinsa ottaa". Historian ja kaunokirjallisuuden aloja viljeli Seura kyllä vielä kuten ennenkin oli viljellyt, mutta edellisellä oli kasvu jo hyvällä alulla ja jälkimäisen vainiolla lainehti jo vilja rehevästi; filosoofinen kirjallisuus se nyt Seuran kannatusta erittäin vaati. Mielipiteensä tueksi lausui puhuja m.m. vielä: "Minun ei tarvitse puhua filosofian arvosta tiedetten tieteenä, — — ei muistuttaa sen järjestäjän-virasta semminkin valtiotaitoon, lakitieteesen ja jumaluus-oppiin katsoen. Mutta minä en saata olla sitä mielipidettäni lausumatta, että Suomen kansa, tämä vakavanluontoinen ja tarkkamietteineu, tämä entuudesta 'syntyjä syviä' perusteleva kansa, jos mikään, pystyy siihen henkiseen työhön, siihen järjen viljelemiseen, jota elävä, hedelmällinen filosoofian tutkimus edellyttää ja joka toiselta puolin tätä myös voi eteenpäin saattaa. Tälle kansalle avattakoon perinjuuristen tietojen lähde, ennenkuin siltä terve sulatuskyky ja terävä arvosteluvoima pilaantuu sen herkkäkulkuisen ravinnon nautinnossa, jota nykyaika varsin runsaasti taritsee". Ehdotettiin sitten, että Seura — — "Filosoofisen kirjaston" nimellä vähitellen julkaisisi sarjan etevimpiä entisen ja nykyisen ajan tuotteita, esim. Platonin "Valtion", Cartesiuksen "Meditationes de prima philosopbia", jonkun Leibnitzin "Vähäisemmistä kirjoitelmista", jonkun osan Lotze'n "Mikrokosmuksesta", jonkun kansantajuisen estetiikan. — Ehdottaja ei epäillyt, että filosoofinen kirjallisuus meillä saisi yleisöä. "Koko meidän kansassa on 'viisaustieteen' siemenellä otollinen maaperä. Taattu lukijakunta, jos kohta vähäläntäinen, on meillä ainakin yliopiston nuorisossa — —. Tämän nuorison tarvetta tulisi muistaa ja sen intoa vireillä pitää, jottei sen olisi pakko 'yksinomaan vieraskielisen kirjallisuuden aalloissa' ponnistella, vaan se saisi omalla kielellään opintojaan harjoittaa — —".

Tämä oli aikanaan lausuttu sana. Ensi kokouksessaan (3.11.1897) Seura täydellisesti suostui ehdotukseen ja asetti asian edistämiseksi erinäisen, "filosoofisen" valiokunnan. Valiokunta, tehtäväänsä ryhdyttyään, arveli m.m. suotavaksi, että "suomennetut teokset varustetaan alkuperäisen tekijän historiallisesti taatulla elämäkerralla, opastavalla katsahduksella hänen järjestelmäänsä sekä sen mukaan, kuin tarve vaatii, valaisevilla selityksillä". Muuten piti valiokunta sitä mieltä, että 1:ksi Cartesiuksen "Meditationes de prima philosophia" oli suomennettava sekä samalla hänen "Discours de la méthode" ja että 2:ksi myös Platonin Politeia oli suomennettava, koska koko hänen systeeminsä siinä esiintyy, mutta että se "Filosoofisen kirjaston" ensi osaksi olisi liian lavea, varsinkin kun siihen olisi lisättävä tekijän elämäkerta, esitys hänen oppijärjestelmästään ynnä selityksiä. Oli siis aluksi joku lyhempi Platonin dialoogi valittava, ehkä Phaidros. Samalla ilmoitettiin vielä, että prof. O.E. Tudeer hyväntahtoisesti oli luvannut olla avullisena, kun aika tuli tarkastaa suomennoksia kreikkalaisista kirjailijoista. — Tämän esityksen johdosta Seura valtuutti valiokunnan määräämään, mikä Platonin dialoogeista ensiksi oli suomennettava, sekä työn tekijäksi ottamaan allekirjoittaneen, joka jo aikaisemmin oli siihen ilmaissut suostuvansa. Sittemmin (19.1.1898) päätti Seura, valiokunnan ehdotuksen mukaan, että "Filosoofisessa kirjastossa" ensimäiseksi julkaistaisiin suomeksi Platonin dialoogi "Gorgias", varustettuna asianmukaisella filosoofis-historiallisella johdannolla, elämäkerralla ja selityksillä; sen jälkeen seuraisi Platonin "Valtion" suomennos, sitten Cartesiuksen "Discours de la méthode", "Meditationes de prima philosophia" ja "Traité des passions". Uusimmista ehdolle asetetun teoksen, R. Eucken'in "Die Lebensanschauungen der grossen Denker", päätti Seura julkaista, jos se siihen saisi tekijältä lupaa. Pian sen jälkeen olikin Seuralla ilo saada prof. Eucken'ilta kirje, "jossa hän erinomaisella hyväntahtoisuudella ei ainoastaan sanonut varsin mielellään suostuvansa teoksensa suomennuttamiseen, vaan myös ilmoitti olevansa halullinen vaikeammissa kohdissa ehkä tarvittavia selityksiä antamaan sekä uudestaan laatimaan kirjansa loppu-osaston" — —. Näin voi nyt Seura syystä "toivoa, että ennen pitkää filosoofisen kirjallisuuden työsiö meillä alkaisi omantakeisesta tuotannosta hedelmöitä, joka olikin vasta-alotetun hankkeen päätarkoitus. Valtioneuvos Th. Reinin ja tohtori Arvi Grotenfeltin harras osanotto 'Filosoofisen valiokunnan' tehtäviin takasi, että julkaistavat teokset järjellä valittaisiin ja työ asian arvoa vastaavalla tavalla toimeen pantaisiin". (Vuosikertom. 16.3.1898.)

"Filosoofisen kirjaston" esikoisen nyt lähtiessä Suomen maata samoamaan, on suomentajan mieluisa velvollisuus lausua julki kiitoksensa Hra professori O.E. Tudeer'ille hänen etevistä, tieteellistä tarkkuutta teroittavista neuvoistaan ja viittauksistaan, joilla hän tehokkaasti on minua työssäni avustanut. Jos siinä vielä on virheitä ja epämukaisuuksia, ei ole syy hänen, vaan minun, varsinkin kun en kohta tullut hankkineeksi riittäviä tieteellisiä apukeinoja.

Pääasialliset tietolähteeni ovat olleet: "Geschichte der alten

Philosophie" von W. Windelband, München 1894 (Iw. von Müller'in

Handbuch d. klass. Alterthumswissenschaft, V Bd., 1 Abtheil); —

"Griechische Denker" von Theod. Gompertz, I Bd., Leipzig 1896; —

Platons Gorgias, erklärt von Jul. Deuschle, 4:te Aufl., bearbeitet von

Chr. Wilh. Cron, Leipz. 1886; — Platonis Gorgias, recens.,

prolegomenis et comment instr. G. Stalebaum, edit 3, Lipsiae 1861; —

Platonis opera, editio critica Mart. Schanz, Vol. VIII, Lips. 1881; —

Plat. Gorgias, übersetzt von G. Sohulthess.

Lopuksi huomautettakoon, että kreikkalaisia nimiä kirjoittaessani en

ole erittäin merkinnyt vokaalien pituutta enkä sanain korkoa.

Oikeastaan on siis äännettävä: Pláto:n, So:kráte:s, Gorgía:s, Po:los,

Kallikle:s, Khairepho:n j.n.e.

Hämeenlinnassa Huhtikuulla 1899.

Suomentaja.