Читать книгу Kreuzer-sonaatti - Лев Толстой, Tolstoy Leo, Leo Tolstoy - Страница 8

"Mutta nyt tulikin kaikki avukseni: oma tilani, kauniit vaatteet, onnistunut veneretki. Parikymmentä kertaa epäonnistunut, nytonnistui. Jouduin kuin kettu rautoihin. En puhu pilaa. Sillänykyäänhän avioliittoihin joudutaan kuin ketunrautoihin. Sillämiten on luonnollista? Tyttö on kypsynyt, hänet on siis naitettava.Sehän on sangen yksinkertaista, kun tyttö ei ole rujo, ja onnaimahaluisia miehiä. Sitenhän ennen tehtiinkin. Tyttö tuli sopivaanikään, vanhemmat järjestivät avioliiton. Siten tehtiin ja tehdäänvieläkin koko ihmiskunnassa: niin tekevät kiinalaiset, hindut, muhamettilaiset, niin tekee meidän rahvaamme; niin tekee vähintäänyhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia koko ihmissuvusta. Vain yksisadasta, me irstailijat, havaitsimme, että niin ei ole hyvä, jakeksimme uuden tavan. Ja minkä? Sen, että neidot istuvat ja miehetkulkevat ohitse ja valitsevat kuin myymälässä. Ja neidot odottavatja ajattelevat, rohkenematta sanoa ääneen: 'ystäväiseni, ota minut!ei, ota minut! älä häntä, vaan minut: katso millaiset minulla onolkapäät ja muut.' Ja me miehet kävelemme, katselemme ja olemmesangen tyytyväiset. 'Kyllä varon, ei minua petetä.' Kävelemme, tarkastelemme, tyytyväisinä, että kaikki on meille niin hyvinjärjestetty. Katso: et varonut, – rauta loksahtaa kiinni, ja siinäpysyt!"

"Mutta kuinka siis olisi tehtävä?" kysäisin minä. "Pitäisikö ehkänaisten kosia?"

"Niin, en tiedä, kuinka; mutta jos kerran tasa-arvoisuuttatahdotaan, niin oltakoon tasa-arvoisia. Jos naittamisjärjestelmä onnähty alentavaksi, niin kyllä tämä on sitä tuhat kertaa enemmän.Edellisessä jakautuvat oikeudet ja onnistumisen mahdollisuudettasan, mutta jälkimäisessä nainen on joko orjattarena torilla tahisyöttinä satimessa. Sanokaahan jollekin äidille tahi neidolleitselleen totuudenmukaisesti, että hän toimii ainoastaan sulhastapyydystääkseen. Jumalani, mikä loukkaus! Mutta vain sitähän he kaikkitekevät, ja muuta tekemistä heillä ei olekaan. Kauheinta on nähdäsiinä toimessa joskus aivan nuoria, viattomia tyttöraukkoja. Ja josse vielä tapahtuisikin avoimesti, mutta se on pelkkää petosta. 'Ah, lajien synty, kuinka mielenkiintoista! Ah, kuinka suuresti Liliharrastaa maalaustaidetta! Menettekö näyttelyyn? Kuinka kehittävää!Entä kolmivaljakkoretket, näytelmät, sinfoniakonsertit? Mainiota!Minun Lilini ihailee mielettömästi musiikkia! Ja miksi ette ole samaamieltä näistä asioista? Entä veneretket!..' Mutta ajatus on yhäsama: 'ota, ota minut! minun Lilini! Ei vaan minut! Koetahan edes!..Oi, sitä kataluutta! valhetta!" huudahti hän ja juotuaan teensäloppuun alkoi kerätä kokoon kuppeja ja astioita.