Читать книгу Titus Andronicus - Уильям Шекспир, William Szekspir, the Simon Studio - Страница 3

Olympon huippuun Tamora nyt nousee

Fortunan nuolten saavuttamatonna;

Siell' istuu korkealla, hänt' ei häiri

Salaman leimu, pauhu pauanteen,

Ei kateuden kalvaan uhka yllä.

Kuin koitart' aurinkoinen tervehtii

Ja, meren huilattuaan säteillänsä,

Tulisin vaunuin tähtirataa kiitää,

Niin Tamorakin: hänen älyään

Kumartaa mainen korkeus, ja hyve

Vavisten kierii hänen vihans' eessä.

Terästä sydämmes ja älys, Aaron,

Ja sinäi nouse yhtä korkealle

Kuin keisarinnas, jota voittoriemuin

Jo kauan pidit lemmenkahleissa

Ja silmäis lumopiiriin sidottuna

Lujemmin kuin Prometheus Kaukasoon!

Pois mieli matala ja orjanpuku!

Kilisten kullassa ja helmiss' aion

Ma uutta keisarinnaa palvella.

Sanoinko: palvella? Ei, kiemailla

Lumoojaa tuota, jumalatarta,

Semiramista, nymphaa, sireeniä,

Mi lumoo Rooman Saturninuksen

Ja tuhoon hänet vie ja valtakunnan.

Haa! Mikä riita?

                 Nuoruutesi, Chiron,

Älyä puuttuu, älys terää puuttuu,

Tapoja myöskin, noin kun väliin tunget,

Vaikk' ehdoton on mulla suosio.

Demetrius, aina sinä pöyhkeilet,

Masentaa nytkin kerskallas mua aiot.

Ei parin vuoden ikäero sua

Tee suosikiks ja mua suosittomaks;

Min' olen yhtä hyvä palvelemaan

Ja kaunoistani palvomaan kuin sinä;

Ja miekkani sen näyttää ilmeisemmin,

Kuink innolla Laviniaa ma lemmin.

Hoi, karttuja!5 Täss' yljät tappelevat.

Nulikka, senkö vuoks, ett' äiti laittoi

Kupeelles vahingossa tanssisäilän,

Noin uljaasti nyt ystäviäs uhkaat?

Sa lastas anna liimaantua tuppeen,

Siks kunnes paremmin sit' osaat käyttää!

Mut siksi täysin tuntea sa saat,

Mit' uskallan, vaikk' onkin taito pieni:

Kopeilet, poika!

                 Mitä teette, herrat?

Lähellä linnaa miekan paljastatte

Ja kadull' ääntä moista pidätte?

Tuon salavihan syyn ma hyvin tunnen,

Mut kultamiljoonistakaan en sois,

Ett' asialliset sen tietäisivät;

Ja mistään hinnast' äitinne ei tahtois

Noin tulla häväistyksi hovissa.

Hävetkää! Miekka pois!

                       En minä, kunnes

Sen pistän hänen rintaansa ja työnnän

Takaisin hänen kurkkuunsa sen herjan,

Jot' on mua häväistäkseen huokunut.

Min' olen siihen varalla ja valmis,

Suupaltti konna, joka sanoin pauhaat,

Mut miekkatyöss' et mitään uskalla.

Pois, sanon minä! Kautta jumalien.

Joit' urhoolliset gootit palvovat,

Tää turha riita tuhoo meidät kaikki!

Oi, aatelkaahan, herrat, mik' on vaara

Näin prinssin ilmeist' oikeutta sortaa.

Niin kevytmielinen Laviniako

Ja Bassianusko niin turmeltunut,

Noin että hänen vaimostaan sais kiistää

Ja sit' ei seurais rangaistus ja kosto?

Pois, herrat, pois! Jos keisarinna tietäis

Tään epäsoinnun syyn, niin suuttuis soittoon.

Sen tietköön hän ja koko mailma: mulle

Lavinia rakkaamp' on kuin koko mailma.

Kakara, nöyremp' ole valinnassasi

Lavinia vanhimman on veljes oma.

Olette hullut. Ettekö te tiedä

Kuink' ollaan Roomass' äkäiset ja kateet

Ja kilpaylkiä ei siedetä?

Niin, tietkää, herrat, tästä juonest' oma

Sikiää surmanne.

                 Haa, tuhat surmaa

Ma kärsisin, jos hänet voittaisin!

Vai voittaisitte?

                  Mitä kummaa siinä?

Hän nainen on, ja siksi kosittava;

Hän nainen on, ja siksi voitettava;

Lavinia on hän, siksi lemmittävä.

Enemmän vettä myllyn kautta kulkee,

Kuin mitä tietää mylläri; ja helppo

On leikatusta leiväst' ottaa viilu.

Vaikk' keisarin on veli Bassianus,

Niin Vulcanuksen koristetta muutkin

Ja paremmat on kantaneet kuin hän.

Niin kyllä, vaikka itse Saturninus!

Miks olla toivoton, kun voittaa voi

Sanoilla, lahjoilla ja silmäyksillä?

Mitä? Etkö kaurist' usein kaatanut

Ja vienyt kotiin vahdin nokan ohi?

Siis näyttää siltä niinkuin pieni keikka

Ois mielessä?

              Niin oikein: kuperkeikka!

Osasit pilkkaan, Aaron.

                        Jospa tekin!

Niin päästäis koko tästä jupakasta.

Mut kuulkaa: hupsujako olette,

Kun tuosta kiistelette? Suututtaisko,

Jos onnistuisi kummankin?

                          Ei mua.

Ei muakaan, kun vain saan muass' olla.

Hävetkää, sopikaa, ja riita pois!

Vain oveluus ja juoni teitä auttaa

Halunne perille; siis päättäkää

Se, mitä hyväll' ette saavuta,

Väkisin ottaa, niinkuin parhain sopii.

Sen sanon: ei Lucretia puhtaamp' ollut

Kuin Bassianuksen Lavinia tuo.

Joudumpi tie, kuin vitkain huokausten,

On valittava; minä keksin keinon.

Tuloss' on, herrat, juhlametsästys,

Siell' yhtyy kaikki Rooman kaunottaret.

Avara metsä on ja laaja, monta

On syrjäpaikkaa siellä, jotka ovat

Kuin luodut ryöstölle ja ilkitöille.

Tuo sievä hirvi sopii ajaa sinne

Ja vä'in kaataa, jos ei sanoin voi.

Tää ainut tie on tarjona. No, tulkaa;

Nyt keisarinna, joka pyhän älyns'

Omistaa kostolle ja konnuudelle,

On saapa tiedon tästä hankkeesta.

Hän juoniamme hioo neuvoillaan

Ja eripuran väliltänne estää

Ja kummankin vie määrään toivottuun.

Kuin Faman huone keisarin on linna,

Täpöisen täynnä kieltä, korvaa, silmää;

Mut metsä julm' on, turta, kuuro, mykkä:

Kävellä siellä voitte, haastaa, ryöstää,

Himonne täyttää taivaan näkemättä

Ja ahmia Lavinian aarteita.

Ei neuvos ole arkalasta, poika.

DEMETRIUS. Sit fas aut nefas, kunnes virran löydän Ja taian, joka tämän poltteen poistaa; Per Styga, per manes vehor.

Toinen kohtaus.

    Metsä lähellä Roomaa. Torvien toitotusta ja koirien

   haukuntaa kuuluu.

Jo ajo käy; on aamu sinikirkas

Ja keto tuoksuu, metsä vihannoi.

Täss' irti koirat! Haukkuun havahtukoot

Nyt keisari ja armas nuorikko,

Ja prinssi myöskin; torvet raikukoot,

Niin että koko hovi vastaan kaikuu.

Te, pojat, teidän niinkuin minun tulee

Visusti pitää huolta keisarista:

Mua viime yönä pahat unet häiri,

Mut huomenkoitto taas mun virkisti.

Teen keisarille hyvät huomenet,

Ja yhtä hyvät teille, keisarinna! —

Lupasin torvill' ajomerkin antaa.

Se hauska oli toitaus, hyvät herrat,

Mut nuorikoille liian aikaista.

Lavinia, mitä sanot?

                     Mulle ei:

Kaks tuntia jo valveill' olen ollut.

No, joutuin tänne hevoset ja vaunut!

Nyt saatte nähdä, rouva.

                         Mull' on koirat,

Jotk' ylös saavat karjaan pantterinkin

Ja korkeint' äkkijyrkkää nousevat.

Hevoset mulla, jotka saaliin jälkeen

Kuin pääskyt kedon yli kiitävät.