Читать книгу Cymbeline - Уильям Шекспир, William Szekspir, the Simon Studio - Страница 3
TOINEN NÄYTÖS
ОглавлениеEnsimmäinen kohtaus.
(Cloten ja kaksi ylimystä tulee.)
CLOTEN. Onko nähty mokomaa huonoa onnea! Liipaisin jo pääpalloa, kun toisella heitolla palloni työnnettiin pois. Olin pannut vetoa sata puntaa; ja sitten tuollainen saakelin tolvana moittii minua kiroilemisesta! Ikäänkuin olisin häneltä valani lainannut enkä saisi niitä tuhlata mielin määrin.
1 YLIMYS. Mitä hän sillä voitti? Te löitte pallollanne läven hänen päähänsä.
2 YLIMYS (syrjään). Jos hänellä ei olisi ollut älyä enemmän kuin lyöjällä, niin olisi se juossut kaikki kuiviin.
CLOTEN. Jos ylimyksellä on halua kiroilla, niin ei kenenkään sivullisen ole valta hänen valojaan typistää. Häh!
2 YLIMYS. Ei, prinssi. (Syrjään.) Eikä niiltä korvia leikata.
CLOTEN.
Saakelin koira! – Minäkö hänelle hyvitystä?
Olisipa vain ollut minun säätyluokkaani!
2 YLIMYS (syrjään). Niin, sitä narrin luokkaa.
CLOTEN. Ei mikään maailmassa niin minua harmita. – Rutto vieköön! Voi, ett'en olisi niin ylhäinen kuin olen! Eivät tohdi tapella minun kanssani sen vuoksi, että kuningatar on äitini. Jok'ainoa renttu-jaakko saa halunsa täydestä tapella, vaan minun täytyy kävellä edes takaisin kuin kukko, johon ei kukaan uskalla kajota.
2 YLIMYS (syrjään). Kukko olet, oikein salvökukko; ja kieut siinä, narrinkypäri päässä.
CLOTEN.
Sanotko mitä?
2 YLIMYS. Ei sovi teidän ylhäisyytenne käydä käsiksi joka tolvanaan, jota loukkaatte.
CLOTEN.
Ei niin, tiedän sen; mutta minun sopii loukata alempiani.
2 YLIMYS. Niin, se sopii teidän ylhäisyydellenne yksin.
CLOTEN.
No, sitähän minäkin sanon.
1 YLIMYS. Oletteko kuullut, että eräs muukalainen on tänä iltana tullut hoviin?
CLOTEN.
Muukalainen! Ja sitä kummaa minä en tiedä?
2 YLIMYS (syrjään). Kumma hän on itse, eikä sitä tiedä.
1 YLIMYS. Tänne on tullut italialainen, joku Leonatuksen ystävä, arvellaan.
CLOTEN. Leonatus! Henkipatto konna! Ja se on tuo toinenkin, olkoon kuka hyvänsä. Kuka teille tästä muukalaisesta kertoi?
1 YLIMYS. Eräs teidän ylhäisyytenne kantapojista.
CLOTEN.
Sopineeko minun käydä häntä tervehtimässä? Eihän se liene alentavaa?
1 YLIMYS. Teitä, prinssi, ei voi alentaa.
CLOTEN.
Ei vähällä, luulisin.
2 YLIMYS (syrjään). Olet kieltämätön narri; mikä sinusta sikiää, ei siis ole alentavaa, kun se on narrimaista.
CLOTEN. Tulkaa, tahdon nähdä tuota italialaista. Mitä tänään päivällä pallopelissä menetin, sen voitan häneltä takaisin illalla. No, tulkaa!
2 YLIMYS. Tulen jälestä, prinssi hyvä.
(Cloten ja ensimmäinen ylimys menevät.)
Niin liukas perkele, kuin hänen äitins',
On moisen aasin synnyttänyt! Äiti
Älyllään kaikki kaataa! Poika, vaikka
Ois päällään, ei vois kahta kahdeksasta
Vähentää kuudeksi. Prinsessa raukka,
Ihana Imogen, oi, mitä kärsit!
Tuoss' isä, jota äitipuoli ohjaa;
Tuoss' äiti, joll' on aina häijyt juonet;
Kosija inhempi, kuin mit' on miehes
Maanpakokaan ja kuin se eron kauhu,
Mill' uhkaa hän! Sun kunniasi muurit
Tuetkoon taivas, kauniin sielus templin
Lujaksi varatkoon, niin että taaskin
Saat ylkäsi ja tämän kauniin maaskin!
(Menee.)
Toinen kohtaus.
Makuuhuone; nurkassa kirstu.
(Imogen, vuoteessa, lukien; kamarineitsyt.)
IMOGEN.
Ken siellä? Helenako?
KAMARINEITSYT.
Tässä, rouva.
IMOGEN.
Mitä on kello?
KAMARINEITSYT.
Puoliyö on kohta.
IMOGEN.
Siis kolme tiimaa lu'in. Silmä raukee.
Jäin tuohon; taita lehti. Nukkumaan!
Pois älä tulta vie, sen anna palaa.
Jos heräät ennen neljää, ole hyvä
Ja mua huuda. Uni minut valtaa. —
(Kamarineitsyt poistuu.)
Jumalat, turvihinne antaun?
Yön kiusahengiltä ja keijusilta
Mua varjelkaa ja kaitkaa!
(Nukkuu. Jachimo nousee esiin kirstusta.)
JACHIMO.
Sirkka laulaa,
Ja työstä vaivaantunut ihmishenki
Unessa virkistäytyy. Näin Tarqvinius
Kaislalla hiipi, kunnes havahdutti
Puhtauden, jonka raiskas. – Cytherea,
Kuink' olet kaunis tuossa! Raikas lilja,
Yöliinaa valkeampi! Tohtisinko?
Yks muisku vain! – Rubiinit verrattomat,
Somasti viettelevät! – Hengellään hän
Lemustaa koko huoneen! Tulen liekki
Päin häntä kääntyy, silmälautain alta
Tähystäin valoja, joit' uudinpari
Nyt peittää sinivalkoinen ja reunass'
Ihana taivaan väri. – Mutta toimeen!
Huonetta tarkkaan, kaikki panen kirjaan: —
Nuo taulut tuossa, – tuossa ikkuna, —
Tuo vuoteen koristus, – tapetit, kuvat, —
Kas noin, kas noin, – ja kuvausten aine. —
Ah! Nyt vaan täytteheksi ruumiin luomi;
Se todistaisi enemmän kuin kaikki
Tuhannet pikkuseikat nuo. Oi, uni,
Sa kuolon apina, hänt' uuvuta!
Ja tuntos' olkoon niinkuin hautakuorin
Kuvapatsaan!4 – Irti! Irti! —
(Ottaa häneltä rannerenkaan.)
Yhtä höllä
Kuin gordilainen solmu oli luja! —
Mun on se! Todistus tää ulkonainen —
Yht' ankara kuin tunnon sisällinen —
Se saanee hänen puolisonsa raivoon. —
Nisässä vasemmassa tuoss' on luomi,
Viistäplikäs kuin rusepisarat
Esikon kuvussa! Kas, siinä näyte
Lakia lujempi! Tuo salamerkki
Saa miehen luuloon, että lukon särjin
Ja vaimoltaan vein kunniansa aarteen.
4
Niinkuin hautakuorin kuvapatsaan. Tarkoittaa vanhoissa tuomiokirkoissa tavattavia hautapatsaita, joissa kuolleet kuvataan nukkuviksi kädet ristissä.
