Читать книгу Paras vihollinen - Jean Webster - Страница 5

Henkilökunnalla oli lampaanlihamuhennosta ja pinaattia ja saago-vanukasta jälkiruoaksi. Mitä lapsilla oli, en siedä ajatella.

Aioin kertoa sinulle ensimäisestä julkisesta puheestani, jonka pidin tänään aamiaisella. Se koski kaikkia niitä ihmeellisiä uudistuksia, joita John Grier Homessa tulee tapahtumaan, kiitos jalomielisen Mr. Jervis Pendletonin, johtokuntamme puheenjohtajan, ja Mrs. Judy Pendletonin, jokaisen pikku pojan ja tytön kiltin "Judy tädin".

Älä huoli mukista vastaan, vaikka annoinkin perhe Pendletonille niin huomattavan sijan. Tein sen poliittisista syistä. Koska koko laitoksen johtokunta oli läsnä, oli mielestäni hyvä tilaisuus tehostaa sitä tosiseikkaa, että kaikki nämä mullistavat uudistukset tulevat suoraan korkeimmalta taholta eikä minun kiihtyvistä aivoistani.

Lapset lakkasivat syömästä ja töllistelivät. Tukkani silmiinpistävä väri ja nenäni vallaton käänne ylöspäin ovat ilmeisesti uusia ominaisuuksia johtajattaressa. Virkatoverini myöskin selvästi osoittivat, että olin heidän mielestään liian nuori ja liian kokematon niin määräävään asemaan. En ole vielä nähnyt Jervisin ihmeellistä skotlantilaista tohtoria, mutta vakuutan sinulle että hänen täytyy olla hyvin ihmeellinen sovittaakseen nämä muut ihmiset, varsinkin lastentarhanopettajan. Miss Snaith ja minä iskimme varhain yhteen tuuletuskysymyksessä, mutta minä aion vapautua tästä kauheasta laitoshajusta, vaikka palelluttaisinkin joka lapsen pieneksi jääpatsaaksi.

Koska nyt on aurinkoinen, säkenöivä, luminen iltapäivä, määräsin tuon vankilamaisen leikkihuoneen suljettavaksi ja lapset pihalle.

"Hän ajaa meidät ulos", kuulin erään tenavan mutisevan pinnistäessään ylleen päällystakkia, joka oli kaksi vuotta liian pieni.

He yksinkertaisesti seisoivat pihalla kyyryisinä vaatteissaan ja odottivat kärsivällisesti kunnes heidän sallittiin palata sisään. Ei juoksua eikä huutoja eikä lumipalloja. Ajattele sitä! Nämä lapset eivät osaa leikkiä.