Читать книгу Tapani Löfvingin seikkailut - Kyösti Wilkuna - Страница 3
ALKULAUSE.
ОглавлениеNiinsanotuilla seikkailukertomuksillakin on epäilemättä oma sijansa kunkin kansan kirjallisuudessa. Varsinkin poikavuosina ne ovat tavallisesti halutuinta luettavaa, ja löytääpä niistä moni kypsyneemmälläkin iällä tyydyttävää ajanvietettä. Että meilläkin on seikkailukirjallisuudella oma eikä suinkaan harvalukuisin lukijakuntansa, osoittaa se verraten runsas lukumäärä eriarvoisia seikkailukertomuksia, joita vuosien kuluessa on suomennettu tai vieraista alkulähteistä mukailtu. Kun puhtaasti omintakeinen seikkailukirjallisuus meillä vielä toistaiseksi on melkein olematonta, niin pyytää tämä »Tapani Löfvingin seikkailut Isonvihan aikana» tehdä siinä suhteessa jonkinlaisen vaatimattoman aloitteen.
Tapani Löfving on kirjavista seikkailuistaan kirjoittanut itse lyhyen päiväkirjan. Siitä kuvasta päättäen, minkä hän noissa päiväkirjamuistiinpanoissa itsestään antaa, hän on mitä onnistunein sotaseikkailija, älykäs, rohkea, kylmäverinen ja aina neuvokas. Biografisessa Nimikirjassa lausuu hänestä Yrjö Koskinen m.m.: »Löfvingin luonteessa näkyy olleen kummallinen sekoitus jumalisuutta ja uhkamielisyyttä. Hänen rohkeutensa ja sukkeluutensa sekä erinomainen taito muuttaa ruumiin ja kasvojen muotoa tekivät hänestä varsin onnistuneen sissisoturin».—Löfving on siis varsin kiitollinen päähenkilö seikkailukertomukselle—sitäkin enemmän, kun hänen vaiheensa sattuvat tuohon maallemme merkilliseen Isonvihan aikaan, josta moni jännittävä tieto vielä perimätietona elää aikalaistemme muistissa.
Läpi kirjan olen enimmiten tarkoin pysytellyt Löfvingin omien muistiinpanojen pohjalla, tyytyen laajemmin ja seikkaperäisemmin kertomaan vain erinäisiä jännittäviä kohtia, jotka Löfving päiväkirjassaan useinkin sivuuttaa vain muutamalla rivillä. Jos kertomuksessa ilmenisi joitakin vähäisempiä historiallisia virheellisyyksiä, niin on syy niihin etsittävä Löfvingin omasta päiväkirjasta. Mutta teoshan onkin ennen kaikkea seikkailukirja nuorisolle, pyytämättäkään varsinaisen historiallisen tai taidekirjallisuuden piiriin.
Nivalassa, 14. p:nä elok. 1911.
* * * * *