Читать книгу Lumilinnoitus. Vapaat jakeet - Saša Tšekalov - Страница 7

Valopilkuista autojen,

ostettu luotolla

huolimattomien idioottien,

pyyhkäisevät ohi

kuin sateenkaariheijastukset,

kuin auringonsäteet…

mutta jopa aurinko on voimaton,

kun se tulee

Moskovaan.

On aina pilvistä täällä —

vaikka olisi aurinkoista,

aina pölyistä —

silloinkin,

kun satoi minuutti sitten…

Kasteluautot ja sprinklerit

voivat juosta koko päivän —

ja niin päivä päivältä —

mutta ne eivät silti voi pestä tätä

väistämätöntä harmautta…

Kremlin tornit – ne ovat matkailijoille,

ja lukuisat kaupat

historiallisessa keskustassa

eivät myöskään ole meille,

ei paikalliselle väkijoukolle…

Nämä kadut

eivät ole tarkoitettuja kulkemiseen

vaan

ulkomaisten kirjeenvaihtajien

esittelemäksi:

katsokaa, he sanovat,

olemme myös sivistyneitä,

olemme myös

mukana

kulttuurisessa kontekstissa, vittu…

Mutta ei,

kaupunki, tätä kaupunkia —

ei ole tarkoitettu jollekin asumaan siinä.

Se on liian pölyinen —

ja kaikki sen sisällä tukehtuu

tästä pölystä,

jota ei voida poistaa millään tavalla…

Vain veri… vain veri —

aika ajoin absurdisti vuodatettu oudon,

selittämättömän huvin vuoksi —

koristaa joskus tätä harmaata asfalttia

ja tätä harmaata taivasta…

mutta koko kaupungin maalaamiseen

kaikki veremme ei riitä.