Читать книгу Lumilinnoitus. Vapaat jakeet - Saša Tšekalov - Страница 8

Silti olisi mielenkiintoista

selvittää kohtalo pojan nimeltä

Mikko,

jonka kanssa aikoinaan asuimme

samassa talossa —

osoitteessa

Särkiniementie

15…

Se oli kauan sitten,

noina muinaisina aikoina,

jolloin pihoilla juoksivat jänikset,

fasaanit kävelivät ympäriinsä,

ja monet sienet kasvoivat,

vaikka kukaan ei poiminut niitä.

Mikko oli lyhyt, mutta tukeva poika,

jonka kanssa

pelasimme joskus jalkapalloa —

aina seurassamme vaalea Kari,

laiha kuin olisi hajoamassaan,

ja Markku, hidas ja flegmaattinen.

Selitimme itseämme

aina useilla eleillä

ja lisäksi hyräilimme eri sävyillä,

koska

emme puhuneet toistemme kieltä,

henkilökohtaisesti tiesin

vain sanat "rauha", "musta" ja "aukko",

ja osasin myös laskea suomeksi

yhdestä kahteenkymmeneen,

mutta mitä tulee näihin kavereihin, niin …

henkilökohtaisesti en muista,

että kukaan heistä

olisi edes yrittänyt turvautua venäjään,

jota itse asiassa

en edes odottanut heiltä.

Ja – koska tämä on edelleen runo,

eikä

eläkkeellä olevan Klim Samginin

muistelmia,

on syytä mainita, että yöllä

auringon päivällä lämmittämän asfaltin