Читать книгу Loppiaisaatto eli Miten mielitte - Уильям Шекспир, William Szekspir, the Simon Studio - Страница 2

HERTTUA.

Soitelkaa, jos on lemmen ruokaa soitto.

Sit' antakaa niin täydest', että halu

Kyllyyttään sairastuu ja siihen sammuu.

Tuo sävel uudelleen! Noin, noin se sammui,

Hiveltäin korvaa niinkuin lounan henki,

Jok' yli lemmenkukkavuoteen huokuu

Ja tuoksun tuo ja vie. – Vait, vait! Jo riittää.

Niin vieno se ei ole nyt kuin äsken.

Oi, lemmetär, kuin liehakoit ja liekut!

Kuin valtameri avara on helmas,

Mut joka siihen joutuu, olkoon vaikka

Kuink' arvokas ja ylväs, tuokiossa

Se laskee arvossa ja arviossa.

Niin mielihaaveita on lempi täynnä,

Ett' on se itse suurin mielihaave.

CURIO.

Ajoonko mennään?

HERTTUA.

                 Mitä ajoon?

CURIO.

                             Peuraa.

HERTTUA.

Jalointa peuraani jo ajoss' olen.

Oi, ensi kerran kun Olivian näin,

Niin tuntui, kuin ois puhdistunut ilma;

Ma tuokiossa muutuin peuraks itse,

Ja haluni, kuin julmat villikoirat,

Mua vielä vainovat. —

                        Hän mitä sanoo?

VALENTIN.

Anteeksi, prinssi! Puheilleen en päässyt;

Tään vaan sain vastuun hänen neitsyeltään:

Ett' itse taivaskaan ei ennen nähdä

Saa hänen kasvojansa peitteetöinnä,

Kuin lämminnyt se seitsemän on kesää;

Vaan hunnutettuna hän käy kuin nunna

Ja silmää syövin suolavesin kastaa

Huonettaan päivittäin, näin höystääksensä

Kuollutta veljen rakkautta, jonk' ijäks

Surevaan muistoons' aikoo tallettaa.

HERTTUA.

Noin hellärakenteinen sydän, joka

Veljelleen lemmenvelan moisen maksaa,

Se kuinka lempiikään, kun kultanuoli

Muut siinä asustavat taipumukset

On tappanut! kun maksa, aivot, sydän —

Avujen suurten ylväät istuimet —

On kaikki halluss' yhden valtaherran! —

Nyt kukkamaille! Suloaatteillaan

Siell' uinuu lempi lehväteltassaan.