Читать книгу Loppiaisaatto eli Miten mielitte - Уильям Шекспир, William Szekspir, the Simon Studio - Страница 3

VIOLA.

Ja mikä tämä maa?

KAPTEENI.

                  Illyria, neiti.

VIOLA.

Mit' Illyriassa minä? Veljenihän

Elysiossa on. Mut ehkä hän

Ei hukkunut: vai mitä, merimiehet?

KAPTEENI.

Siin' "ehkä", että itse pelastuitte.

VIOLA.

Ah, veli raukka! Mutta ehkä hänkin.

KAPTEENI.

Niin maar; ja lohduks yksi "ehkä" vielä:

Siis tietäkää: kun laiva meiltä särkyi,

Ja te ja aniharvat pelastuneet

Veneessä keinuitte, niin veljenne,

Hädässä neuvokkaan, näin köyttäytyvän

Tukevaan, laineill' uiskelevaan mastoon

Ja, kuin delphiinin seljässä Arion,

Elävän ystävyksin aallon kanssa

Niin kauas kuin voin nähdä.

VIOLA.

                            Tuossa kultaa!

Omapa pelastukseni se kuiskaa

Mun toivolleni hänen pelastustaan,

Ja puhees sitä tukee. Maan sa tunnet?

KAPTEENI.

Hyvinkin: täst' ei kolmen tunnin matkaa

Mun syntymä- ja kasvinseudulleni.

VIOLA.

Ken täällä hallitseepi?

KAPTEENI.

                        Herttua,

Yht' ylväs luonteeltaan kuin nimeltäänkin.

VIOLA.

Ja nimensä?

KAPTEENI.

            Orsino on.

VIOLA.

                       Orsino!

Isäni kuulin mainivan sen nimen;

Hän silloin oli vielä poikamies.

KAPTEENI.

Niin nytkin on, tai oli äsken aivan.

Kuukaus on siitä vaan, kun täältä läksin;

Huhuttiin silloin, – sillä, tiedättehän,

Mit' isot toimii, sitä pienet kielii, —

Ett' ihanaa Oliviaa hän kosi.

VIOLA.

Ken se?

KAPTEENI.

        Siveä impi, kreivin tytär.

Vuos' sitten isä kuoli; silloin tyttö

Veljensä hoitoon joutui, joka hänkin

Kuol' äskettäin; nyt, sanotaan, hän surust'

Ei nähdä voi, ei puhutella miestä.

VIOLA.

Oi, sitä neittä palvella jos saisin,

Niin ett'ei tietäis maailma, ken olen,

Ennenkuin itselleni kypsyy aika

Sit' ilmaista!

KAPTEENI.

               Tuo käynee tuskin päinsä.

Ei pyynnöt minkäänlaiset häneen pysty,

Ei itse herttuankaan.

VIOLA.

Sinulla, kapteeni, on käytös hieno,

Ja vaikka luonto usein saastaisuutta

Somahan kuoreen kätkee, luulen sentään,

Ett' ompi sulla sydän, joka vastaa

Tuot' ihanata ulkomuotoasi.

Nyt pyydän – runsaan siitä palkan saat —

Äl' ilmaise, ken olen, ja mua auta

Pukeumaan aikeheni mukaisesti;

Palvella tahdon tuota herttuaa;

Esitä minut eunukiksi hälle.

Et kadu vaivaasi: ma laulaa taidan

Ja toimittaa jos mitä soitonpuolta,

Niin että palvelijakseen kyllä kelpaan.

Kuin sitten käy, sen aika selvittää,

Vait'olostas vaan riippuu juoni tää.

KAPTEENI.

Te olkaa eunukki, mä mykkä oon;

Jos kieli juoruu, silmä soetkoon!

VIOLA.

No, kiitos vaan. Nyt näytä mulle tietä.