Читать книгу Kertovaisia runoelmia: Alkuperäisiä - Various - Страница 2

      Kaks' oli pyhä'ä miestä,

    Kaksi kansan ruhtinasta,

    Ristinveljeä jaloa,

    Yksi kasvoi Kaalimaassa,

    Varttui maalla vierahalla,

    Toinen Ruotsissa yleni;

    Pian kasvoi pienelliset,

    Yksivuotiset yleni.

    Joka kasvoi Kaalimaassa,

    Se kasvoi kananmunilla,

    Joka Ruotsissa yleni,

    Se Ruotsin sianlihoilla.

      Lapsi maalta vierahalta,

    Maalimaassa kasvatettu,

    Se oli herra Heinrikki,

    Vaan se Ruotsissa ylennyt

    Oli Eirikki ritari,

    Ruotsin kuulusa kuningas.

      Sanoi herra Heinrikki

    Eirikille veljellensä:

    "Lähtekämme Suomenmaalle,

    Menkämme Hämehenmaalle,

    Maille ristimättömille,

    Paikoille papittomille,

    Siell' on lapset ristimättä,

    Kansa kaikki kastamatta;

    Tehkämme kiviset kirkot,

    Kappelit rakentakamme,

    Papin saarnoja sanella,

    Kansan kaiken kuultavaksi!"

      Siitä Eirikki ritari

    Itse lausui, noin saneli

    Heinrikille veljellensä:

    "Veikkoseni, vaimon poika,

    Entä jos tapettanehen,

    Sinä siellä surmatahan,

    Maan kuningas kaaetahan;

    Paljo on sinne mennehiä,

    Enempi evännehiä,

    Ei paljon palannehia."

      Sanoi herra Heinrikki:

    "Lähen toki, en totelle;

    Jos minä tapettanehen,

    Toinen jäänevi jälelle."

      Siitä herra Heinrikki

    Sanoin lausui, suin puheli:

    "Pilttiseni, pienoiseni,

    Vantti vaaksan korkuhuinen,

    Laita korja kohallensa,

    Perällensä pieni korja,

    Ota ohrilta oronen,

    Maatajouhi valtahilta,

    Pane varsa valjahihin,

    Suvikunta suitsi suuhun,

    Lähimaille mennäkseni,

    Maille ristimättömille."

      Siitä piltti pikkuruinen,

    Vantti vaaksan korkuhuinen,

    Ottavi koasta korjan,

    Kohallensa korjan laitti,

    Saatti lastat sarjallensa,

    Aisat tammiset asetti.

      Otti ohrilta orosen,

    I'uilta isolihaisen,

    Pani länget mursunluiset,

    Valjahat majavanluiset,

    Harmin kaulahan asetti;

    Pani luokan kynnäppäisen

    Harjalle hyvän hevosen,

    Ohjat suoniset ojensi.

      Sitten herra Heinrikki

    Niin kohta ajohon läksi,

    Virman peuroja viritti

    Jälissänsä juoksemahan,

    Latoi lauman laulajia

    Päänsä päällä lentämähän,

    Jänön valkoisen hypitti

    Eessänsä vilettämähän,

    Teiri kultainen kukersi

    Karhun rautaisen kiassa.

      Ajella karuttelevi

    Kaksi päivä'ä keväistä,

    Kaksi yötä järjestänsä;

    Sanoi piltti pikkuruinen,

    Vantti vaaksan korkuhuinen:

    "Jo minun tulevi nälkä,

    Kun ei syöä eikä juoa

    Eikä purtua pietä."

      Sanoi herra Heinrikki:

    "Jo pian talo tulevi;

    Lallola on lahen takana,

    Hyvä neuvo niemen päässä,

    Siinä syömme, siinä juomme,

    Siinä purtua piämme."

      Sanoi piltti pikkuruinen,

    Vantti vaaksan korkuhuinen:

    "Entä on järvi jäätämättä,

    Sulana joki kovera."

      Siihen herra Heinrikki

    Itse vastaten sanovi;

    "Kierretähän Kiulon järvi,

    Ympäri joki kovera."

      Lähettihin Lallolahan,

    Kierrettihin Kiulon järvi,

    Ympäri joki kovera.

    Sitten tultua talohon,

    Nälissänsä niemen päähän,

    Kerttu kelvoton emäntä,

    Paha vaimo pannahinen,

    Suitsi suuta kunnotonta,

    Keitti kieltä kelvotonta,

    Einettä aneleville;

    Ei saa einettä tuliat

    Eikä heiniä hevonen.

      Sitten herra Heinrikki

    Sanoin lausui, suin puheli:

    "Pilttiseni, pienoiseni,

    Vantti vaaksan korkuhuinen,

    Ota leipä uunin päältä,

    Heitä penningit sijahan,

    Ota kellarist' olutta,

    Heitä penningit sijahan,

    Ota heiniä hevosen,

    Pane penningit sijahan,

    Katso kauroja lisäksi,

    Heitä penningit sijahan!"

      Sitten piltti pikkuruinen,

    Vantti vaaksan korkuhuinen,

    Otti kyrsän uunin päältä,

    Vieritti rahan sijalle,

    Otti olutta kellarista,

    Vieritti rahan sijalle,

    Heinät heinähuonehesta,

    Vieritti rahan sijalle,

    Kaurat kaurahinkalosta,

    Vieritti rahan sijalle.

      Kerttu kelvoton emäntä,

    Salasyöjä sappehinen,

    Sepä kirkui kiukahalta,

    Parkui patsahan nenästä:

    "Jahka Lalli saa kotihin,

    Se sun luusi luistelevi

    Ja pääsi päristelevi,

    Suonesi sirottelevi."

      Sitten herra Heinrikki

    Läksi Lallolan talosta,

    Lapset lauleli jälestä,

    Lapset laiskat Lallolassa:

    "Jo kävi meillä ihmisiä,

    Joivat tynnyrist' oluen,

    Kakun söivät kammarista,

    Laoit heiniä laosta,

    Heiniä hevosen syöä,

    Kannoit kauroja lisäksi."

      Lalli kun tuli kotia,

    Tuo Lallin paha emäntä,

    Vanha naara, vaimo valski,

    Kantoi kieltä kelvotonta,

    Valehteli vanha naara:

    "Jo kävi tässä ihmisiä,

    Täss' on syöty, tässä juotu,

    Tässä purtua pietty:

    Ruoka-ruotsi, syömä-saksa,

    Kiertolaiset kelvottomat,

    Joivat oluen kellarista,

    Vettä viskasit sijahan,

    Kakun söivät kammarissa,

    Kiven vierrytit sijahan,

    Veivät heiniä laosta,

    Heitit hieta'a sijahan,

    Kauroja hevosen syöä,

    Saivat santa'a sijahan."

      Lausui paimen patsahalta:

    "Jo vainen valehtelitkin;

    Ele vainen usko'kana

    Vaimon valskin lausehia!"

      Lalli mies pahantapainen

    Ei tuosta totella ollut;

    Sivui Lalli laapurinsa,

    Piru pitkän keihähänsä,

    Lykkäsi lylyn lumelle

    Suin on voisen vuolakkehen,

    Syöksi kalhun kaljamalle

    Kuin on talvisen jäniksen,

    Sitten hiihti hirmuisesti,

    Lyly vieri vinkeästi,

    Tuli suitsi suksen tiestä,

    Savu sauvan somman tiestä.

      Sanoi piltti pikkuruinen,

    Vantti vaaksan korkuhuinen:

    "Jo kuuluu kumu takana,

    Ajanko tätä hevoista?"

      Sanoi herra Heinrikki:

    "Jos kumu takana kuului,

    Ele aja tätä hevoista,

    Karkottele konkaria!"

      "Entä jos tavoitetahan

    Tahikka tapetahanki;

    Lalli hiihtäen tulevi,

    Pitkä keihäs kainalossa."

      Siitä herra Heinrikki

    Kun tunsi tuhon tulevan,

    Hätäpäivän päälle saavan,

    Sanan lausui, noin puheli:

    "Pilttiseni, pienoiseni,

    Käy sinä kivien taaksi,

    Kuuntele kiven takana;

    Kuin ei kilpeä kivessä,

    Niin sä mene tammen taaksi,

    Katsele takana tammen,

    Kuin mua tavotetahan.

    Taikka tapetahanki!

      Jos minä tapettanehen

    Ja sinä jälille jäänet,

    Niin poimi lumesta luuni,

    Aseta orin rekehen,

    Orin Suomehen vetä'ä,

    Vaan jos uupuvi oronen,

    Sitten härkä pantakohon;

    Kussa härkä tauvonnevi,

    Siihen kirkko tehtäköhön,

    Kappeli rakettakohon!"

      Lalli hiihti, Hiien ruoka,

    Tavotti takaa-ajetun,

    Tappoi herra Heinrikin,

    Surmasi jalosukuisen,

    Jok' oli tänne joutununna

    Suomen kansan kastajaksi.

      Sitten piltti pikkuruinen,

    Vantti vaaksan korkuhuinen,

    Luut korjasi lumesta,

    Poimi kaikki kaunihisti,

    Verkasäkkihin veteli,

    Sitoi silkkinauhasilla,

    Asetti orin rekehen.

      Kun sitten oronen uupui,

    Niin antoi härän vetä'ä,

    Kussa härkä seisoutui,

    Nousiaiset heitti maahan,

    Heitti kankahan nenähän,

    Johon herra Heinrikki

    Ensimmäinen hauattihin,

    Kivikirkko rakettihin

    Herran Heinrikin nimehen.

      Vaan ei piltti pikkuruinen,

    Vantti vaaksan korkuhuinen,

    Löytänyt lumen sisältä

    Pyhän miehen peukaloa,

    Sormea ison isännän

    Kultasormuksen keralla,

    Ennen kuin kesäsyännä,

    Kun oli kevät ihana

    Jäät jo järvistä sulannut,

    Sekin sitten löyettihin

    Pienen jäänpalasen päältä

    Kultasormuksen keralla.

      Sitä kuuli tuuitteli,

    Vieno aaltonen ajeli,

    Ihmisille nähtäväksi,

    Tunnusmerkiksi jaloksi,

    Jott' ei sallinut Jumala

    Eikä suonut suuri Luoja,

    Ve'en alle vaipumahan,

    Hukkahan tuleumahan,

    Sormea ison isännän,

    Pyhän miehen peukaloa.

      Lalli, se pahin pakana,

    Julmin juutasten seassa,

    Pahan työnsä täytettyä,

    Pyhän miehen mestattua,

    Surmattua suuren miehen,

    Pispan, herra Heinrikin,

    Otti korkean kypärän

    Pyhän miehen pispan päästä,

    Pani päähänsä omahan,

    Kallohonsa kauheahan,

    Palasi pahalta työltä,

    Hiihti kilttinä kotihin.

      Lausui paimen patsahalta:

    "Mist' on Lalli lakin saanut,

    Mies häijy hyvän hytyrän,

    Pispan hiipan, hirtehinen?"

      Lalli se murehetonna

    Päästä lakkia tavotti,

    Hivukset himahtelivat

    Lakkihin imentyneinä,

    Läksi kallosta kamara,

    Luikas luiska irrallensa,

    Kävi kallo kaljamaksi,

    Pää pahan nahattomaksi.

      Niin tämän pahan pakanan,

    Pispa raukan raatelejan,

    Tuli kosto korkealta,

    Makso mailman valtialta;

    Sen teki totinen Luoja

    Ja sallei jalo Jumala.

    Nyt se pispa taivahassa,

    Herran enkelein elossa,

    Voiton virttä veisailevi,

    Lalli paikassa pahassa,

    Sakean savun seassa,

    Helvetissä hiihtelevi.

    Siellä pirut pistelevät

    Helvetissä helteisessä

    Sieluparkoja pahasti.

      Varjele vaka Jumala,

    Estä Luoja armollinen,

    Meitä sinne saapumasta;

    Saata taivahan salihin,

    Ijankaikkiseen ilohon!