Читать книгу Kertovaisia runoelmia: Alkuperäisiä - Various - Страница 5

      Elinainen, neitsy nuori,

    Meni aittahan mäelle,

    Vaskivakkanen käessä,

    Vaski-avain vakkasessa:

    "Tuollapa tulee Klaus Kurki,

    Laukon ylpeä isäntä." —

      "Mistäs tunnet Klaus Kurjen,

    Onko hän elikkä muita?" —

    "Tulennasta tuiman tunnen,

    Jalon jalkansa polusta." —

      "Eikös muita ylpeöitä,

    Kun vaan Laukon Klaus Kurki?"

      Klaus tuo rannalta tulevi,

    Ajoi kohti kartanoa;

    Viisi veljestä Elinan

    Istuit kaikki pöyän päässä,

    Nousit kaikki katsomahan,

    Läksit vastahan pihalle.

      Kiaus tuo tuli pihalle,

    Joukon kanssa kartanolle,

    Sa'an saattomiehen kanssa,

    Sa'an satula-urohon,

    Miehet kultamiekoissansa,

    Hevoset hopeapäissä:

    "Onko teillä neiti myyä,

    Piika pietty minulle?" —

      "Ei neittä mäellä myyä,

    Panna kaupan kartanolla,

    Hevot myyähän mäellä,

    Laukaviat kartanolla;

    Onhan meillä tupiaki,

    Tupa meill' on yljän tulla,

    Tupa tulla, toinen mennä,

    Talli on hevoset panna,

    Maja varsat valjutella,

    Naulat laskea satulat."

      Klaus lähtevi tupahan,

    Polki jalan portahalle,

    Miekalla oven avasi,

    Tupellansa kiinni tunki:

    "Onko teillä neiti myyä,

    Piika pietty minulle?"

      Äiti nuoren Elinaisen

    Klaus Kurjelle kumarsi:

    "Ei ole meillä neittä myyä

    Eikä piikaista pietty;

    Meill' on piiat piskuisia,

    Vielä kesken kasvavia." —

      "Ompa teillä nuor' Elina

    Kyllä vahva varrellansa,

    Avioksi auttavainen;

    Annappa tuo nuor' Elina!" —

      "Oh mun äiti kultaseni,

    El' anna minua Klaulle!" —

      "Ei taia vähä Elina

    Panna työhön palkollista,

    Ruokkia perettä suurta,

    Kaita tarhakarjojasi." —

      "Eikä tarvitse Elinan;

    Onhan siellä Kirsti piika,

    Antakohon Kirsti piian

    Panna työhön palkollisen,

    Ruokkia talon perehen,

    Kaita kanssa tarhakarjan." —

      "Kyll' on siellä Kirsti piika,

    Laukon entinen emäntä,

    Se mun polttaisi tulessa,

    Kovin päivin kuolettaisi." —

      "Ei ole Kirsti ennenkähän

    Toista polttanut tulessa,

    Kovin päivin kuolettanut;

    Ei ole ennen eikä vasta."

      Kukas kuitenki on hullu,

    Kukas muu kuin piika raukka,

    Jos ei hullu, niin on houkka:

    Otti kihlat, antoi kättä,

    Käsiten Klaun käessä

    Kävi Klaun kartanolle.

      Kirsti katseli lasista,

    Västärästä vällisteli:

    "Oh, jos jollain lailla saisi

    Tuon välin pahenemahan,

    Ennenkuin avaimet annan,

    Toisen käskyllä kävelen."

      Toist' ei tuohon tarvittunna,

    Itse Kirsti keinon keksi,

    Lähti hän Klaun puheille!

    "Ohoh Klaus kultaseni,

    Vähän kyllä sinä tieät:

    Uolevi emännän makasi,

    Nuoren Elina emännän,

    Hyvän rouvan renki roisto." —

      "Oh mun Kirsti piikaseni,

    Jospas tuottelet toeksi,

    Minkä saattelit sanoiksi,

    Sinun silkkihin puetan,

    Elinan tulessa poltan;

    Viisi verkaista hametta

    Annan sinun käyäksesi

    Ennenkuin Elina rouvan,

    Kätehes avaimet annan

    Ennenkuin Elina rouvan." —

      "Ohoh Klaus kultaseni,

    Aja Aumasten laolle,

    Pienten niittusten perille,

    Sano kauvas kulkevasi,

    Monet viikot viipyväsi

    Keräjissä Pohjanmaalla,

    Niinpä tuottelen toeksi,

    Minkä saattelin sanoiksi."

      Klaus Kurki, kurja miesi,

    Teki työtä käskettyä,

    Kävi rouvan kammarihin:

    "Oh mun vähä Elinani,

    Viile voita vakkasehen,

    Sääli säkkihin evästä,

    Liikkiö sianliha'a,

    Karpio kananmunia,

    Matkahan mun mennäkseni,

    Käräjihin Pohjanmaalle!" —

      "Oh mun Klaus kultaseni,

    Ele siellä kauvan viivy,

    Viikot on viimeiset minulla,

    Päivät vielä viimeisemmät;

    Astu puoli saappahassa,

    Astu toiste toinen puoli,

    Puhu puolilla sanoilla,

    Puhu toiste toinen puoli,

    Syö puoli evähistäsi,

    Syö toiste toinen puoli,

    Juo puoli pikariasi,

    Juo toiste toinen puoli,

    Niin sa paremmin palajat

    Pohjan noitien parista."

      Elina emäntä rouva

    Säälei säkkihin evästä,

    Viilsi voita vakkasehen,

    Liikkiön sianliha'a,

    Karpion kananmunia;

    Klaus lähtevi ajohon,

    Ajoi Aumasten laolle,

    Pikku niittusten perille.

      Kirsti tuo kotahan lähti

    Pienten vaattetten pesolle,

    Paitojen Elina rouvan.

    Kuului kolkkina koasta,

    Paukkina patatuvasta,

    Kävi rouva katsomahan

    Mitä tuolla kolkitahan:

    "Oh mun Kirsti piikaseni,

    Mitä kolkit niin kovasti,

    Paukutat patojen luona?" —

      "Huoran huopia virutan,

    Pahan vaimon vaattehia." —

      "Ele Kirsti, piikaseni,

    Kolki niitä niin kovasti!"

      Kirstipä tähän mutkan muisti,

    Kolkki vieläki kovemmin.

      "Ele kolki, Kirsti huora,

    Paitojani niin pahasti,

    Niit' ei ole täällä tehty,

    Vaan on äitini kotona!" —

      "Huorat ne hyvätki piiat,

    Vaan ei portot puoletkahan;

    Olispa minun lukua,

    Vaikka parka palkollinen

    Hoettaisi huoraksiki,

    Itseki isot emännät

    Ovat orjien ohessa,

    Pitkäpartojen parissa."

      Itkusilmissä Elina

    Tuli rannalta tupahan,

    Kirsti kiiruhti perästä:

    "Oh mun rouva kultaseni,

    Ottakamme orjat työstä,

    Häijyt härkien perästä,

    Pietään pitoset pienet,

    Kanssa kempit kestijuhlat;

    Niin tääll' ennenkin on tehty,

    Kun oli matkoilla isäntä." —

      "Ohoh Kirsti piikaseni,

    Tehe itse, kuinkas tahot,

    Niinkuin teit minua ennen;

    Iske kaikki muut tynnyrit,

    Se vaan jätä iskemättä,

    Jok' on pantu minua varten!"

      Kirstipä tuohon mutkan muisti:

    Sen hän sitte ensin iski.

      "Ohoh Kirsti, piikaseni,

    Toisin tehit, toisin käskin." —

      "Oh mun rouva kultaseni,

    Minne teen mä yösijanne;

    Teenkö uutehen tupahan,

    ylimmäisen holvin päälle?"

      "Ele tee uutehen tupahan,

    Ylimmäisen holvin päälle,

    Tee kuin ennenkin olet tehnyt

    Sijani Klaun tupahan!" —

      "Siell' on pyssyt paukkavaiset,

    Siellä miekat välkkäväiset,

    Siellä kaikki surmarauat,

    Terävät terä-asehet." —

      "Pyssyt on surmana soassa,

    Miekat miehien käsissä,

    Tuttuna ovat tuvassa,

    Kammarissa kaunihina,

    Tee vaan sinne yösijani;

    Pane kaksin villavaipat,

    Pane kaksin korvatyynyt,

    Kaksin liinaiset lakanat!"

      Kirstipä tähän mutkan muisti:

    Pani viiet villavaipat,

    Viiet pani korvatyynyt,

    Viiet liinaiset lakanat.

      Elina levolle lähti:

    "Ohoh Kirsti piikaseni,

    Etpäs tehnyt niinkuin käskin,

    Panit viiet villavaipat,

    Panit viiet korvatyynyt,

    Viiet liinaiset lakanat."

      Kirsti lähti kammarista,

    Meni Uolevin tupahan:

    "Uolevi ylimysrenki,

    Tulkatte Klaun tupahan,

    Siellä teitä tarvitahan,

    Kiiruhusti kutsuttihin." —

      "Mitästä mä siellä tehnen?"

    Meni hän sinne arvollansa,

    Kirsti kiiruhti perässä,

    Yheksät lukut lukitsi,

    Takateljen kymmenennen.

    Niin juoksi Aumasten laolle,

    Pikku niittusten perille:

    "Ohoh Klaus kultaseni,

    Ja nyt tuottelin toeksi,

    Minkä saattelin sanoiksi:

    Ompa Uolevi nytki siellä

    Kahen kesken rouvan kanssa,

    Orjat Uolevin luvalla

    Kestitsevät keskenänsä."

      Klaus kohta kotia riensi

    Alla päin, pahoilla mielin,

    Otti tulta tervaksehen,

    Tulta tuohe'en viritti,

    Pisti tulen nurkan alle,

    Valoi alle valkeata.

      Elinainen, nuori rouva,

    Pisti sormensa lasista,

    Vihkisormus sormessansa:

    "Ohoh Klaus kultaseni,

    Ele sormustas kaota,

    Jossas kantajan kaotat!"

      Klaus Kurki, kurja miesi,

    Veti miekkansa tupesta,

    Raappasi terävän rauan,

    Laski oitis sormen poikki,

      Elinainen, nuori rouva,

    Piti lastansa lasista,

    Itkeväistä ikkunasta:

    "Ohoh kulta, Klaus kulta,

    Ele polta poikalasta,

    Jossas poltat pojan tuojan!" —

      "Pala, portto, poikinesi,

    Tulen kautta lapsinesi!

    Se ei ole minun poika,

    Uolevin se ompi poika."

      Elinainen, nuori rouva,

    Herra Jesusta rukoili:

    "Ohoh Herra Jesus kulta,