Читать книгу Lääkärin muistelmia - Alexandre Dumas - Страница 5

Muukalainen tempaisi nopeasti auki takkinsa ja liivinsä, ja hänen hienosta liinakankaasta tehdyn paitansa rintamuksella säkenöi silloin kuin tulisena tähtenä timanttilevy, jossa hehkuivat nuo rubiineista kudotut kolme kirjainta.

— Hän! — huudahti puheenjohtaja hämmästyneenä. — Olisiko se hän?

— Se jota maailma odottaa! — lausuivat kaikki johtajat levottomina.

— Suurkopti![8] — humisi kolmesataa ääntä yhtaikaa.

— No niin, — huudahti muukalainen voitonriemuisin äänin, — uskotteko minua nyt, kun toistan uuden kerran: Olen se, joka on?

— Uskomme! — lausuivat haamut ja vaipuivat polvilleen.

— Puhu, mestari, — sanoivat puheenjohtaja ja viisi muuta johtajaa painaen päänsä maata kohti. — Puhu ja me kuulemme.

3.