Читать книгу Runoelmia - Генрих Гейне - Страница 6

Nous ylös, knaapi, sukkelaan!

– Sa ratsus satuloit,

Kautt' alhon linnaan Duncanin

Sa ajat, minkä voit.

Siell' ennät talliin, odotat,

Siks' että rengin näät,

Ja kysyt: "kumman tyttären

On tänään teillä häät?"

Jos renki vastaa: "tumman on,"

Niin viesti joutuun tuo.

Mut jos hän vastaa: "vaalakan,"

Niin ratsus syödä suo.

Ja sitten poikkeet punojaan,

Ja ostat nuorasen,

Ja ajat vaiti, verkkaan vaan,

Ja saatat mulle sen.