Читать книгу Toinen lukukirja kansakoulujen tarpeiksi - Группа авторов - Страница 23

Sisällysluettelo

"On todellakin kovaa ettei saa muuta kuin velliä, kun toiset saavat kahvia ja paljon muuta hyvää", sanoi Maunu istuessaan murkinapöydässä, suuri leipäpala kädessään ja vati höyryävää velliä edessänsä; "ja kovaa on myös että täytyy nousta niin aikaisin aamulla ja tehdä työtä koko päivä, kun toiset saavat olla laiskoina tahi tehdä, mitä tahtovat. Nyt täytyy minun taas lähteä lunta kahlaamaan, kun toiset saavat ajaa hienoissa reissä — se on kovaa, se on väärin."

"Se on suuri siunaus", sanoi iso-äiti melkein niinkuin itselleen, siinä missä istui ja kutoi lapasia Maunulle; "se on suuri siunaus, että meillä on ruokaa, kun monet tuhannet kärsivät nälkää; se on suuri siunaus, että meillä on asunto, kun monet tuhannet kodittomina mieron tietä kulkevat; se on suuri siunaus, että meillä on näkö, kuulo ja voimia työntekoon, kun niin moni on sokea, kuuro, kivulias ja heikko."

"Iso-äidin mielestä ei ole tietysti mitään kovaa", mumisi Maunu nurpeillansa — "jollei kova leipä", lisäsi hän sitten hiljemmällä äänellä, sillä häntä hävetti kumminkin hänen epäkohteliaisuutensa vanhaa iso-äitiä kohtaan.

"Kyllä, Maunu, kyllä minä tiedän jotakin, joka mahtaa olla hyvin kovaa."

"Mikä se?" kysyi Maunu uteliaasti, sillä hän luuli iso-äidin viimeinkin saaneen aihetta valitukseen ja tyytymättömyyteen.

"Se on sydämesi, poikani, ja se mahtanee olla hyvin kova, koska se ei ole kiitollinen Jumalalle hänen monista suurista hyvistä töistään."