Читать книгу Toinen lukukirja kansakoulujen tarpeiksi - Группа авторов - Страница 32

Sisällysluettelo

Kaksi nuorta metsämiestä lähti karhua ampumaan. Mennessään he jo iloitsivat nahasta, jonka ampumaltaan karhulta nylkisivät.

"Jos minä sen ampuan", sanoi toinen, "teetän sen nahasta itselleni turkin." "Mutta minä", sanoi toinen, "sen ampuankin ja sitten myön minä nahan."

Kun he olivat päässeet metsään, kuulivat he karhun askeleiden rätinän. Sydän alkoi kumpaisellakin pamppailla. Ja kun karhu hirveästi möristen tuli yhä lähemmäksi, silloin heitti miehistä se, joka oli luvannut karhun nahan myödä, pyssynsä pois ja kiipesi kiireimmän kaupalla puuhun. Toinen, näin yksin jääneenä, ei uskonut enää voivansa karhua vastustaa, mutta ei myöskään päässyt pakenemaan. Onneksi muisti hän, että karhu ei kuollutta ihmistä koske. Hän heittäytyi pitkälleen maahan, pidätti henkensä ja oli olevinaan kuollut.

Karhu tuli julmistuneena häntä kohden. Mutta kun se huomasi, että tuo mies ei jäsentäkään liikuttanut, luuli se hänet kuolleeksi. Se nuuski häntä sieltä täällä, mutta kun se ei huomannut hänen hengittävän, lähti se tiehensä tekemättä mitään pahaa. Kun se oli jo kylliksi etäällä, tointuivat nuo nuoret metsämiehet säikähdyksestään. Toinen kapusi alas puusta, toinen nousi ylös maasta.

Silloin kysyi se, joka oli puussa ollut: "kuulehan, sanopas minulle, mitä karhu kuiskasi sinun korvaasi". Toinen vastasi: "Kaikkea sitä minä en ymmärtänyt; mutta yhden seikan se oikein selvästi mörähti minun oikeaan korvaani, nimittäin: 'älä myö karhun taljaa ennenkuin olet saanut itse karhun'. Ja vasempaan korvaani se kuiskasi: 'Se, joka hädässä jättää ystävänsä, on huono mies'".

Älä nuolaise, ennenkuin tipahtaa.

Ei suuret sanat suuta halkaise.