Читать книгу Islannin kalastajat - Pierre Loti - Страница 4

Sisällysluettelo

Heidän laivansa nimi oli "Maria", kapteenin Guermeur. Joka vuosi hän teki suuren vaarallisen kalastusretken näihin kylmiin tienoihin, jossa kesällä enää ei ole öitä.

Se oli jo vanha, niinkun fajanssinen Neitsyt, sen suojeluspyhimys. Sen paksut sivut, tammikylkiluineen, olivat hankaantuneita ja kuluneita, vettyneitä ja suolan syömiä, mutta vielä eheitä ja lujia ja levittivät raikasta tervan hajua. Asemillaan ollessa se näytti raskaalta ja kömpelöltä, mutta kun länsituulen tuimat vihurit vinkuivat, kävi se taas keveäksi ja nopeaksi, niinkun lokit, jotka tuuli vireiksi saattaa. Silloin sillä oli oma tapansa hypellä aalloilla keveämmin kun monet uudet, jotka olivat rakennetut uudenaikaisten kuosien mukaan.

Laivaväki, kuusi miestä ja laivapoika, olivat "islantilaisia", miehuullista merimiessukua, jota asuu etenkin Paimpolin ja Fréguierin tienoilla, ja jotka isästä poikaan ovat antautuneet tähän kalastukseen.

He tuskin koskaan olivat nähneet kesää Ranskassa, Aina talven lopulla he Paimpolin satamassa muiden kalastajain kanssa vastaan ottivat jäähyväissiunauksen. Täksi juhlapäiväksi alttari, aina samanlainen, pystytettiin rantaan; se tavotteli kallioluolaa, ja keskellä ankkuria, airoja ja köysiä kopeili, lempeänä ja osaaottamattomana, pyhä Neitsyt, merimiesten suojeluspyhimys; se oli heidän tähtensä lähtenyt kirkostaan katselemaan sukupolvea toisensa perästä samoilla elottomilla silmillään: sekä onnellisia, joille vuosi oli oleva etuisa, että onnettomia, jotka eivät enää palanneet.

Pyhää ehtoollissakramenttia, jota seurasi hidas saatto vaimoja ja äitijä, morsiamia ja sisaria, kannettiin pitkin satamaa, jossa kaikki islantilaislaivat juhlapukuun koristettuina tervehtivät sitä lipulla, kun sitä ohitse vietiin. Pappi pysähtyi kunkin kohdalle, luki sanat ja teki siunaavan käden liikkeen.

Sitten he lähtivät kaikki, koko laivasto, ja koko paikkakuntaan tuskin jäi ainoatakaan miestä, sulhasta tai poikaa. Poistuessaan kaikki miehistöt lauloivat yhdessä voimakkailla, värähtävillä äänillä ylistysvirsiä Marian, Meren Tähden kunniaksi.

Ja joka vuosi pidettiin lähtiessä samat juhlamenot, samat jäähyväiset jätettiin.

Sitten alkoi taas merielämä, erillään muista, kolmen tai neljän jörön kumppanin seurassa, lelluvilla lankuilla, pohjoisen meren kylmillä vesillä.

Tähän saakka he olivat palanneet; — Pyhä Neitsyt Meren Tähti oli suojellut laivaa, joka oli hänen kaimansa.

Elokuun lopussa tavallisesti palattiin. Mutta "Maria", noudatti samaa tapaa, kun useat muutkin islantilaiset, se poikkesi vain Paimpoliin, jatkaakseen matkaansa Gascognen lahteen, jossa kalat hyvin menivät kaupaksi, ja sieltä hiekkasaarille, jossa oli suolalammikoita, ostamaan suoloja seuraavan vuoden tarpeiksi.

Näissä eteläranskan satamissa, joissa aurinko vielä oli lämmin, viettivät voimakkaat kalastajat muutamia päiviä, himoiten nautintoja, kiihtyneinä kesän viimejäännöksistä, lämpimästä ilmasta — maasta ja naisista.

Ja sitten syksyn ensi sumujen tullessa he palasivat kotilieden ääreen Paimpoliin tai Gaëlon tienoille, sen hajanaisiin mökkeihin, jonkun aikaa nauttiakseen perhe-elämää ja rakkautta, viettääkseen häitä ja ristiäisiä. Melkein aina tapasi pieniä vastasyntyneitä, edellisen talven tuottamia, jotka odottivat kummia päästäkseen kasteelle: — tarvitaan paljon lapsia näihin kalastajasukuihin, joita Islanti ahmii.